Eduskuntavaalien metodologinen nationalismi

Suomen seuraava pääministeri perii huomattavasti heikommat näkymät kuin Juha Sipilä neljä vuotta sitten. 

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Eduskuntavaalit järjestetään reilun kuukauden päästä, mutta tiedämme jo yhden hallitusohjelman kirjauksen – olipa pääministeri kuka hyvänsä. Jokaisen puolueen mielestä työllisyysaste tulee ehdottomasti nostaa 75 prosenttiin.

Vaalikeskustelut ovat paljastaneet muitakin mielenkiintoisia asioita puolueiden talousajattelusta. SDP ja vasemmistoliitto rahoittaisivat vaalilupauksiaan osaksi kiristämällä verotusta, mutta yksikään puolue ei halua lisätä velanottoa. Itse asiassa puolueet haluavat pääsääntöisesti maksaa velkaa pois.

Puolueiden into työllisyysasteen nostoon lienee vaalitekninen, sillä ikävistä asioista ei haluta puhua. Nyrkkisääntö on, että yhden prosenttiyksikön nousu työllisyysasteessa parantaa julkisen talouden rahoitusasemaa noin miljardilla eurolla korkeampina verotuloina ja pienempinä sosiaaliturvamaksuina.

75 prosentin työllisyysaste näyttääkin olevan uusi jakovara, jolla vaalilupaukset rahoitetaan ilman laajempaa keskustelua verotuksesta ja velanotosta. Samalla kuitenkin menetetään arvokas mahdollisuus talouspolitiikan painopisteiden suurista suunnanmuutoksista.

Uusi jakovara paljastaakin huolestuttavamman asian, joka on vaalipuheiden metodologinen nationalismi. Tämä viittaa siihen, että puolueet tarkastelevat tulevan hallituksen politiikkaa irrallaan maailmantalouden kehityksestä.