Suomen oikeiston tulisi tutustua Boris Johnsonin menestysreseptiin, joka perustuu sosiaaliseen konservatismiin ja vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan

Skotlannin itsenäisyysmielisten vaalivoiton lisäksi Iso-Britannian viime viikon ”supertorstai” antaa mielenkiintoisen opetuksen Boris Johnsonin uudesta menestyksekkäästä konservatismista.

Konservatiivipuolue voitti Hartlepoolin vaalipiirin, jota Labour on pitänyt hallussaan vuodesta 1974 lähtien. Lisäksi konservatiivit voittivat maanvyöryllä Tees Valleyn pormestarivaalit ja jatkoivat Labourin sydänmaiden (red wall) valloitusta aluevaaleissa. Jatkuvat kohut eivät juuri tunnu Johnsonin kannatuksessa: Toryjen gallup-kannatus on tällä hetkellä 43 %, Labourin ainoastaan 34 %.

Johnsonin uuskonservatiivinen viesti on selkeä, jossa yhdistyy sosiaalinen konservatismi vasemmistolaisempaan talouspolitiikkaan. Johnson on suunnannut merkittävästi taloudellista tukea brexitiä tukeneille alueille, minkä lisäksi Iso-Britannia on velkaantunut voimakkaasti koronakriisin jälkeen. Samoin itsenäisyyttä vaativaan Skotlantiin tullaan lähettämään miljardeja esimerkiksi infraan ja terveydenhuoltoon.

Johnson on luopunut David Cameronin ja George Osbornen fiskaalikonservatismista, eikä talouskuriin enää ole paluuta.

Mielenkiintoista kuviossa on se, että talouspoliittisen suunnanmuutoksen on tehnyt uusi oikeisto eikä vasemmisto. Koska Labour on hyvin riitainen aikamme suurista kysymyksistä – brexitistä, kulttuurisodista ja talouspolitiikasta, Labour tulee mahdollisesti menettämään pysyvästi brexitiä kannattaneet duunarit (Workington Man) Johnsonille. Labour menetti jo Skotlannin työväen ja nyt sen kannatus hupenee vauhdilla Englannissa.