Ukrainan sota osoittaa Euroopan energiasiirtymään liittyvän kolmoisongelman

Luuk van Middelaar on esittänyt EU:n koronatoimia käsittelevässä kirjassaan Pandemonium kiinnostavan teesin, että ilmastonmuutos ja geopolitiikka tulevat olemaan paljon vaikeampia rasteja kuin koronakriisi. Ja Ukrainan sota on jo osoittanut, miten geopolitiikka ja energiasiirtymä liittyvät yhteen.

Tällä hetkellä Venäjä toimittaa 40 % Euroopassa käytettävästä maakaasusta. Lisäksi EU-maat ovat eri tavoin riippuvaisia Venäjän kaasusta. Saksa päätti ajaa ydinvoimalansa alas Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen ja Italia sulki ydinvoimalansa jo Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Vastaavasti Ranska ja Espanja ovat vähemmän riippuvaisia Venäjästä.

Riippuvaisuus heijastuu suoraan EU:n pakotepolitiikkaan. EU:n on määrä ilmoittaa tänään tarkemmat yksityiskohdat sanktiopaketista, joka koskee pankki-, energia- ja liikennesektoreita, vientikieltoja ja viisumipolitiikkaa. Energiariippuvuuden takia Saksa, Italia ja Itävalta vastustivat kuitenkin eilisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa Venäjän sulkemista kansainvälisen SWIFT-maksujärjestelmän ulkopuolelle.

Jos Venäjä suljettaisiin Swiftistä, kaasuhanat menisivät kiinni. Sen lisäksi, että Venäjältä tuleva maakaasu juoduttiin korvaamaan muilla kalliimmilla energiamuodoilla, Euroopassa jouduttaisiin siirtymään energiasääntelyyn tänä ja tulevina talvina. Toisin sanoen, mitä kovempia sanktioita Euroopassa halutaan Venäjälle, sitä kovemmin ne iskevät rekyylinä Euroopan koronan jälkeiseen elpymiseen.

Ja mitä enemmän energian hinta nousee energiasiirtymän ja geopolitiikan seurauksena, sitä enemmän EU-maat joutuvat subventoimaan hinnannousua, jotta manner ei muutu keltaliivien ja convoyn temmellyskentäksi. EU-maat ovat jo sorvanneet lukuisia energian hinnannoususta johtuvia tukipaketeita ja lisää on varmasti tulossa.