Ukrainan sota aseistaa myös rahajärjestelmän – EU:n yhteisvelka ja Venäjän keskuspankin varojen käyttö
Euroopan komissio esitti viime viikolla, että Ukrainan jälleenrakentamiseksi perustettaisiin uusi rahasto. Ukrainan itsensä mukaan jälleenrakennus maksaisi ainakin 500 miljardia euroa ja summa ainoastaan kasvaa sodan pitkittyessä.
Esitys Euroopan omasta Marshall-avusta on poliittisesti erittäin mielenkiintoinen ja se on jäänyt julkisessa keskustelussa liki täysin Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen varjoon.
Ensinnäkin komission mukaan rahasto olisi niin iso, ettei sitä voida rahoittaa EU:n nykyisellä reilun 1000 miljardin budjetilla. Vaihtoehdoiksi komissio mainitsee, että jäsenmaat maksaisivat EU-budjettiin lisää (onnea matkaan), budjetin nykyisiä kohteita leikattaisiin merkittävästi (pimeä tie, mukavaa matkaa) tai viimeiseksi, että rahastoa rahoitettaisiin EU-maiden takauksien tai uuden yhteisvelan turvin.
Minkäköhän vaihtoehdon jäsenmaat valitsevat, jos rahasto todella tulee?
Komission mukaan mallina olisi koronakriisin aikainen elpymisrahasto. Paljon on vettä virrannut eurokriisin jälkeen, sillä suoran aseellisen avun lisäksi yhteisvelkaa ollaan nyt ottamassa EU:hun kuulumattoman maan auttamiseksi.
Toinen merkittävä avaus jälleenrakentamisen rahoittamiseksi on ollut Venäjän keskuspankilta ja oligarkeilta takavarikoitujen varojen käyttö. Komissio jätti viime keskiviikkona esityksen, jonka perusteella jäsenmaat voisivat alkaa jakaa jo takavarikoitua varoja Ukrainalle.
Tämän perusteella jäsenmaat voisivat alkaa jakaamaan jo takavarikoimiaan varoja Ukrainalle. Nykymuodossaan esitys koskisi noin 10 miljardia euroa, eikä vielä esimerkiksi Venäjän keskuspankin varoja, joita on jäädytetty yhteensä noin 300 miljardin edestä. Oligarkeilta on tähän mennessä takavarikoitu noin 30 miljardia.
Esitys on periaatteellisesti erittäin merkittävä. Ensiksi takavarikot ja konfiskaatiot ovat aiemmin koskeneet rikoksella saatua omaisuutta, mutta esityksen myötä myös sanktioiden rikkominen ollaan lisäämässä EU-rikosten listalle.
Esitys tulee oleellisesti muokkaamaan paitsi EU:n sanktioregiimiä, myös rikosoikeuden tulkintaa. Muistellen, kuinka vaikeaa komission ja EU-maiden on ollut päästä yhteisymmärrykseen maakaasun ruplakaupassa siitä, mitä sanktiot ja niiden kiertäminen ylipäätään tarkoittavat, tehtävä ei tule olemaan helppo.
Toiseksi, mahdollinen päätös Venäjän keskuspankin jäädytettyjen varojen käyttämisestä on poliittisesti valtava periaatepäätös, jolla tullaan aseistamaan lännen rahoitusjärjestelmää edelleen. Millä periaatteilla varoja jäädytetään tulevissa taloussodissa? Jäädytetäänkö ja käytetäänkö esimerkiksi Turkin keskuspankin varat, jos se aloittaa uuden erikoisoperaationsa Syyrissa kurdeja vastaan, kuten Erdogan on uhannut?
Mahdollinen päätös Venäjän keskuspankin varojen käytöstä tulis väistämättä kiihdyttämään maailman moninapaistumista ja blokkiutumista. Jos keskuspankin varojen jäädyttämisestä tulee yleinen toimintamalli sanktiopolitiikassa ja taloussodissa, epäluulo euroa ja dollaria kohtaan reservivaluuttoina tulee kasvamaan.
Sanktiot ovat kuin mehiläisen pisto, pistää voidaan vain kerran ja sen jälkeen on elettävä seurausten kanssa.