Työllisyystavoitteen poliittinen merkitys
Hallitusohjelma ilmentää vallansiirtoa teknokraateilta poliitikoille ja laajemmin politiikan comebackia.
Antti Rinteen hallituksen talouspolitiikkaa ohjaa sitoutuminen 75 prosentin työllisyystavoitteeseen. Huolimatta siitä, että maailmantalouden suhdanteet ovat kääntymässä, kyseessä on poliittisesti merkittävä suunnanmuutos.
Ensinnäkin sitoutuminen työllisyystavoitteeseen lieni ainoa keino saada Säätytalolla olleet puolueet hallitukseen ilman, että hallitus leikkaa tai velkaantuu. Leikkaukset olisi olleet mahdotonta vasemmistolle ja velkaantuminen keskustalle, joten eteenpäin mentiin oletuksella, että talouskasvu hoitaa.
Puolueet tietävät, että mikäli työllisyys ei kasva oletetulla tavalla, alijäämät kasvavat. Ja täten leikkauksiin, velkaantumiseen ja veroihin joudutaan todennäköisesti palaamaan kehysriihissä. Kysymys on siitä, onko Säätytalolla jo sovittu askelmerkkejä kehysriihiin vai neuvotellaanko niistä puhtaalta pöydältä.
Joka tapauksessa keskustan linjaan vaikuttaa oleellisesti Juha Sipilän seuraaja.
Lisävelasta päätetään tulevissa budjettiriihissä, jos työllisyysaste ei nouse. Alijäämä kasvaa tällä hallituskaudella 500 milj.€/v ilman yhtään uutta päätöstä. Jos työllisyysaste ei nouse, ei hallituksen tavoitetta tasapainoisesta julkisesta taloudesta saavuteta.
— Olli Kärkkäinen (@OlliKarkkainen) June 3, 2019