Twitterissä olemme Jeesuksia, jotka odottavat ristiinnaulitsemistaan
Yhä enemmän totuuksiamme määrittää kuvitellut viholliset.
Wanhan witsin mukaan Facebook ja Instagram ovat paikkoja, joissa kerromme arkemme, lomiamme ja lastemme ylivertaisuudesta. Twitter on puolestaan areena, jossa väitellään siitä, kenen ideologia tappaa vähiten ihmisiä globaalisti.
Enää ei ole Neuvostoliittoa tai Amerikan Yhdysvaltoja, johon ripustaa kommunisminsa tai kapitalisminsa. Postmoderni suurten kertomusten kuolema on typistänyt ideologiat identiteettipolitiikaksi.
Tämän seurauksena ihmiset ovat yhä enemmän henkilökohtaisesti vastuussa maailmankuviensa ylläpitämisestä. Identiteettiprojektit eivät tarvitse faktoja, argumentteja tai kunnioittavaa keskustelua.
Totuudeksi kelpaa mikä tahansa, joka pönkittää maailmankuvaa.
Puolueiden on yhä vaikeampi tuottaa merkityksellisyyden tunnetta identiteettiprojekteillemme. Seuraajat, trollit ja vihaajat todistavat paljon tehokkaammin, että identiteettimme ovat olemassa.
Tämän vuoksi ei ole asiaa, josta Twitterissä ei nahisteltaisi. Sen vuoksi julkinen keskustelu tarkoittaa niin usein kognitiivista dissonanssia, tahallista väärinymmärtämistä, spleinaamista, trollaamista ja kulttuurisotia.
Nämä todistavat meidät radikaaleiksi älyköiksi, joiden totuudet ovat omalle ajallemme liikaa. Olemme Jeesuksia, jotka odottavat omaa ristiinnaulitsemistaan ja sitä, että epäilevät Tuomakset pääsevät työntämään sormensa stigmoihimme.
Yhä enemmän totuuksiamme määrittää kuvitellut viholliset.
Totuudenjälkeisyydessä kyse ei ole totuudesta vaan olemassaolosta.
