Tunnen kuinka vauhti kiihtyy, mutta kuinka kauan kansa viihtyy?

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Poliittinen kuohunta, energia- ja elinkustannuskriisit, keskuspankkien inflaatioristiretki, tuleva taantuma ja merenpohjissa räjähtelevät kaasuputket vihjaavat pahaenteisesti, kuinka vauhti kiihtyy.

Vaikka Italian oikeiston vaalivoitto vei paljon huomiota alkuviikosta, Euroopan todellinen kriisimaa on Iso-Britannia. Sen jälkeen kun valtiovarainministeri Kwasi Kwarteng esitteli viime viikolla 45 miljardin punnan verolet, punta on romahtanut ja korot ampaisseet nousuun.

Englannin pankki joutui aloittamaan poikkeukselliset tukitoimet ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on kehottanut perumaan veroalet. Ja vaikka Labourin johto konservatiiveihin on jo peräti 33 prosenttia, uusi pääministeri Liz Truss aikoo jatkaa valitsemallaan veroalennusten, sääntelyn purkamisen tiellä. Brexit viedään loogiseen loppupisteeseensä.

Iso-Britannia ei ole ainoa maa, joka kärsii energia- ja elinkustannuskriiseistä. Energian hintojen noustessa ihmisillä jää entistä vähemmän rahaa kulutukseen, mikä heikentää taloudellisesti toimeliaisuutta ja lisää talouden taantuman todennäköisyyttä. Ukrainan sodan alkaessa Euroopan irtikytkeytymisen arvioitiin olevan helppo nakki, joka maksaisi ainoastaan 100e / eurooppalainen. Kesän joutuessa ennusteet ovat kuitenkin muuttuneet realistisemmiksi ja nyt debattia käydään siitä, onko edessä lyhyt taantuma, pitkällinen stagnaatio vai peräti stagflaatio.

Ja vaikka talvi on vasta tulossa, Euroopan hallitukset ovat tukeneet kotitalouksia ja yrityksiä viimeisen vuoden aikana jo 500 miljardilla eurolla. Viimeisimpänä Saksa ilmoitti uudesta 200 miljardin tukipaketista. Sekä Italian väistyvä pääministeri Mario Draghi että tuleva pääministeri Giorgia Meloni ovat arvostelleet pakettia Germany First -ajattelusta. Lisäksi ongelmana on, että energiatuet eivät kannusta vähentämään välttämättä tarpeeksi energian kulutusta, mikä on erityisen vakavaa, jos ensi talvi osoittautuu kylmäksi.

Samaan aikaan kun hallitukset ovat syytäneet rahaa energiakriisiin pitääkseen kansalaiset rauhallisina, keskuspankit ovat aloittaneet inflaation vastaisen ristiretken. Koska keskuspankkien tärkein tehtävä on hintavakauden ylläpitäminen, niiden on reagoitava ennätyksiä takovaan inflaatioon. Tämä siitä huolimatta, että korkopolitiikalla ei voi vastata inflaation aiheuttaneisiin tarjontashokkeihin, ja pahimmillaan korkojen aggressiivinen korotus jouduttaa ja syventää taantumaa. Vallitsevissa rahapolitiikan ideoissa on jotain pahasti vialla, kun keskuspankit suojelevat uskottavuuttaan ajamalla taloudet taantumaan. Mikä huolestuttavinta, keskuspankit eivät tee yhteistyötä keskenään tai varsinkaan hallitustensa kanssa.

Ja ikään kuin tässä ei olisi ollut vielä tarpeeksi, todennäköisyys Ukrainan sodan laajenemiseen näyttää ainoastaan kasvavan. Nord Stream 1 & 2 -kaasuputkien vuotojen seurauksena kaasuntulo Saksaan on lakannut jos nyt ei lopullisesti niin ainakin pitkäksi aikaa. Yhdysvallat ja Venäjä syyttävät kaasuputkien räjäytyksistä toisiaan, mutta tämänkaltainen sabotaasi tulee varmasti yleistymään yhdessä hyperkyberhyökkäysten kanssa.

Lisäksi Putin on ilmoittanut Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporizzjan alueiden liittämisestä Venäjään. Tällä hetkellä kaikki toivovat sodan jatkuvan, sillä sen oletetaan heikentävän vastustajaa. Venäjän sota Ukrainassa on edennyt niin surkeasti, että Putin tarvitsee Euroopan taloudellista romahdusta, joka voisi rikkoa EU-maiden yhtenäisyyden Ukrainan tukemisen ja Venäjän sanktioiden suhteen.

Tästä kaikesta tulee pahaenteisesti mieleen Christopher Clarkin teos Sleepwalkers, jossa Clark dokumentoi, kuinka Eurooppa käveli unissaan I maailmansotaan lukuisten perätysten tehtyjen poliittisten virhearvioiden ja päätösten seurauksena. Samalla tavoin nyt tehdään kiihtyvällä tahdilla päätöksiä, jotka ovat peruuttamattomia. Kuten turvallisuusasiantuntija Andrew Michta tiivisti, Ukrainan sota on jo muuttanut Eurooppaa vuosikymmeniksi, ellei jopa vuosisadoiksi eteenpäin.

Energia- ja elinkustannuskriisit ovat johtameet me ensin -ajatteluun ympäri Eurooppaa. Punnan romahdus osoittaa, että energiatuet ja kasvava velkaantuminen huolestuttaa finanssimarkkinoita. Jos keskuspankit keskittyvät vain inflaatioon, seurauksena voi olla talouden taantuman lisäksi myös finanssikriisi. Kaasuputkien räjäytykset, kyberhyökkäykset ja sodan jatkuminen lisäävät unissakävelyn ja peruuttamattomien virheiden todennäköisyyttä. Murphyn lain mukaisesti tekevälle ennen pitkää sattuu.

Ensi talvi tuleekin olemaan Euroopan yhtenäisyyden todellinen stressitesti. Ja toisin kuin Matti & Teppo laulavat, tällä kertaa ei ole lainkaan selvää, kuinka kauan kansa viihtyy.