Trumpin kannattaa lietsoa kehittyvien talouksien kriisiä, jotta Yhdysvaltain keskuspankki jatkaisi löysää rahapolitiikkaa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Keskuspankit vastasivat finanssikriisiin pudottamalla ohjauskoron nollaan ja ostamalla tuhansilla miljardeilla arvopapereita ja velkakirjoja.

Toimet olivat tarkoitettu tukemaan finanssikriisistä kärsiviä länsimaita, mutta samalla alkoi rahapoliittinen kokeilu, jonka kaikki seuraukset eivät ole vieläkään tiedossa. Elvytyksen yksi vaikutus oli, että dollareita virtasi valtavia määriä lainojen ja sijoitusten muodossa kehittyviin talouksiin.

Yhdysvalloissa taloudella menee vahvasti ja inflaatio on nousussa, minkä johdosta Yhdysvaltain keskuspankki (Fed) on kiihdyttänyt koronnostoja.

Fedin kiristämisen seurauksena kehittyvien talouksien valuutat heikkenevät, minkä vuoksi niiden on lukuisten sisäisten ongelmien lisäksi yhä vaikeampi lyhentää dollarimääräisiä velkojaan. Pelko velkojen laiminlyönnistä kiihdyttää pääomapakoa kehittyvistä talouksista.

Argentiinan peso romahti eilen 7 prosenttia ja presidentti Mauricio Macri pyysii Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) jouduttamaan tukipakettinsa maksatusta.

Sijoittajien luottamus horjuu sekä Macrin taloudellisten toimien että IMF:n 50 miljardin dollarin suuruisen tukipaketin riittävyyteen. Turkki ja Argentiina kilpailevatkin tällä hetkellä siitä, kumpi joutuu ottamaan ensimmäisenä käyttöön pääomakontrollit.

Dollarimääräiset velat eivät kuitenkaan rajaudu pelkästään Turkkiin ja Argentiinaan ja Fedin koronnostojen jatkuminen voikin ajaa maailmantalouden taantumaan.

 

Tilanteesta tekee mielenkiintoisen, että myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vaatinut koronnostojen lopettamista. Korkeammat korot esimerkiksi kasvattavat lainanhoitokuluja, vahvistavat dollaria ja vaikeuttavat yhdysvaltalaisten yritysten toimintaa.

Fed ei kuitenkaan voi vastata Trumpin vaatimuksiin, sillä se menettäisi uskottavuutensa itsenäisenä keskuspankkina.

Trumpin tuleekin toivoa, että Fedin koronnostot ajavat mahdollisimman monen kehittyvän talouden valuuttakriisiin. Hän voi kiihdyttää kriisejä asettamalla kehittyville talouksille tarkoitettuja täsmäraippatulleja, kuten esimerkiksi Iranin ja Turkin kanssa on tehty.

Kriisin viimein heijaustuessa Yhdysvaltain talouteen ja ennätyslukemia takovaan pörssiin, Fedin on pohdittava koronnostoja ja lopetettava normalisointi. Ilmoitus koronnostojen lopettamisesta on ilouutinen markkinoille ja Trumpille.

 

Maailmantalous onkin tullut finanssikriisin jälkeen niin riippuvaiseksi keskuspankkien elvytyksestä, että ne eivät voi lopettaa poikkeuksellisia toimiaan ajamatta maailmantaloutta taantumaan ja finanssimarkkinoita sekaisin.

Elvytystoimien hitaan purkamisen johdosta Erkki Liikanen on veikkailujen kärjessä Euroopan keskuspankin johtoon. Marianne Palmu onkin tiivistänyt, että keskuspankit ovat siirtyneet likviditeettiloukusta elvytysloukkuun. 

Elvytysloukun lisäksi kuvioon liittyy kierompi geopoliittinen swingi.

Fedin aloittaessa elvytyksen kymmenisen vuotta sitten silloinen johtaja Ben Bernanke tiedosti, että alhaiset korot ajavat kehittyvät taloudet vaikeiden valintojen äärelle. Olen käsitellyt tätä tarkemmin väitöskirjani ensimmäisessä artikkelissa.

Fedin mandaatti velvoittaa keskuspankin huolehtimaan ainoastaan Yhdysvaltain taloudellisesta tilasta, eikä sen päätöksiä ohjaa maailmantalouden makrovakaus. Fedin tehtävä on estää Yhdysvaltain talouden joutuminen taantumaan, mutta mikään ei estä sitä ajamasta maailmantaloutta taantumaan.

Olisikin korkea aika unohtaa keskittyminen keskuspankkien inflaatiotavoitteeseen ja näennäiseen itsenäisyyteen sekä aloitettava toimet keskuspankkien ja hallitusten paremmasta talouspolitiikan koordinaatiosta.

Fedin keskeinen asema maailmantaloudessa yhdistettynä Trumpin mahtailevaan kauppapolitiikkaan on potentiaalisesti vaarallinen yhdistelmä.