Tervon Koivisto - antikommunisti, sosialisti vai populisti?

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Mauno Koivisto (1923-2017) toimi Suomen pankin johtajana, valtiovarainministerinä, pääministerinä ja presidenttinä, mutta ei koskaan kansanedustajana.

Lentopallo, verkkarit, Nintendo ja turunkieliset letkautukset teki Koivistosta kansanmiehen, Manun, jonka hautajaiset olivat Suomi 100 -juhlavuoden ehdoton kruunu. Kävin itsekin ihmettelemässä ruumissaattuetta Suomen pankin ja Säätytalon edessä.

Ei siis ihme, että Jari Tervon 8-osaisen Koivisto-dokumentin ensimmäistä osa keräsi yli puoli miljoonaa katsojaa tapaninpäivänä. Jaksoja näytetään joka ilta loppiaiseen asti ja sarja on katsottavissa Areenassa kokonaisuudessaan.

Sarjassa käydään Koiviston henkilökohtainen tarina ja poliittinen ura seikkaperäisesti läpi. Vaikka Koivistoa muistellaan yleensä parlamentarismin palauttajana Kekkoslovakian jälkeen, sarjassa tuodaan esiin, kuinka Koivisto kavensi presidentin valtaoikeuksia vasta omilta seuraajiltaan, ei itseltään.

Koiviston rooli Harri Holkerin hallituksen (1987-1991) muodostamisessa on poikkeuksellinen manööveri, jota tulisi laajemmin peilata Koiviston perintöön ”parlamentarismin” pelastajana. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen sinipuna, jossa kokoomuksesta tuli pääministeripuolue, vaikka SDP oli vaalien suurin, eikä Holkeri itse ollut edes kokoomuksen puheenjohtaja.