Tarvitaanko populistihallitus puhumaan ongelmista, jotka on tiedetty 30 vuotta?

Kuulostaa oudolta, mutta Italian populistihallituksen vaatimukset voisivat olla Pohjois-Euroopankin etu.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Italian politiikka ei lakkaa yllättämästä.

Hallitusneuvottelut käynnistyivät kaksi kuukautta vaalien jälkeen ja nyt näyttää, että Italiaan ollaan muodostamassa Euroopan ensimmäinen populistihallitus. Se niistä populismin torjuntavoitoista.

Huhujen mukaan valmista voisi tulla jo tänä iltana. Hallituksen muodostavat Etelä-Italian Viiden tähden liike ja Pohjois-Italian Lega. Pääministerin on määrä tulla populistipuolueiden ulkopuolelta ja valintaan on varattu vielä pari päivää.

 

M5S ja Lega ovat molemmat EU- ja eurokriittisiä, mutta Italian populistihallitus ei järjestäisi kansanäänestystä euro- eikä EU-erosta. Sen sijaan molemmat puolueet haluavat muuttaa Euroopan finanssipoliittisia sääntöjä niin, että Italia voisi kuluttaa enemmän. Tämä olisi murros, joka lisäisi euromaiden autonomiaa.

Vaikka hallitusta ovat muodostamassa populistipuolueet, finanssipoliittisten sääntöjen muuttamista kannattavat kaikki Italian puolueet. Lisäksi sääntöjen muuttamiselle on vahvat taloudelliset ja poliittiset perusteet.

Euroopan vakaussopimus rajoittaa EU-maiden alijäämän 3 prosenttiin ja julkisvelan 60 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sopimus ei ole taannut vastuullista talouspolitiikkaa, eikä sen toteutumista ole ollut mahdollista valvoa poliittisesti.

Mikä pahempaa, kriisin aikana sopimus esti euromailta elvytyksen, sillä melkein kaikki euromaat ovat rikkoneet sääntöjä rahaliiton alusta lähtien. Tämä pidensi eurokriisiä vuosilla, syvensi inhimillistä kriisiä ja lisäsi eurovastaisten puolueiden kannatusta. 

Euroopan keskuspankki onkin joutunut painamaan velkaostoillaan euromaiden korot alas, mikä on mahdollistanut euromaille suuremman finanssipoliittisen liikkumavaran. Toisin sanoen elvytys on jouduttu tekemään kiertoteitse, koska sopimuksia ei olla oltu valmiita muuttamaan.

 

Rahaliiton ongelmat on tiedetty jo 30 vuoden ajan.

Italian populistihallitus voisi nostaa kissan pöydälle.

Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous ja sen pankeissa on Euroopan eniten ongelmaluottoja. Italian siunaus tarvitaan euroreformeille, minkä lisäksi Italialla on veto-oikeus Euroopan vakausmekanismin päätöksiin.

Italian populistihallitus onkin vaikeampi jyrätä kuin Kreikan radikaalivasemmistolainen hallitus kesällä 2015.

Budjettisääntöjen löysääminen ei myöskään johtaisi yhteisvastuun kasvuun. Päinvastoin se lisäisi euromaiden autonomiaa, mikä voisi periaatteessa olla hyväksyttävissä myös Pohjois-Euroopassa. 

Kehitys kertoo kuitenkin jotain lannistavaa Euroopan poliittisesta realismista –  tarvitaan vanhojen keskustapuolueiden putoaminen parlamentin vähemmistöön ennen kuin rahaliiton ongelmat ongelmista voidaan puhua.