Talouskurin comeback ja virheellinen tarina markkinavoimista
Toisin kuin koronapandemian aikana, nykyisten kriisien keskellä hallitukset ja keskuspankit voivat ajautua entisestä suurempaan konfliktiin keskenään.
Koronapandemia ja nykyisten geopoliittisten ja taloudellisten kriisien vyyhti eroavat merkittävästi toisistaan. Kun koronapandemian aikana hallitukset ja keskuspankit tekivät yhteistyötä, nyt inflaation noustessa keskuspankit ovat alkaneet kiristää rahapolitiikkaa ja korkojen noustessa finanssipoliittinen talouskuri (austerity) on tehnyt comebackin.
Talouskurin comeback on alkanut Iso-Britanniasta. Sen jälkeen kun ”markkinavoimat” vaihtoivat Iso-Britannian pääministeriksi Rishi Sunakin ja valtiovarainministeriksi Jeremy Huntin, maa on sitoutunut talouskuriin. Sunak ja Hunt etsivät parhaillaan 50 miljardin punnan leikkauksia ja veronkorotuksia, jotka olisi tarkoitus tehdä 50:50-suhteessa. Kun Sunak teki Boris Johnsonin valtiovarainministerinä valtavia alijäämäisiä budjetteja vastatakseen koronakriisiin, pääministerinä Sunak on kertonut edessä olevan vaikeita päätöksiä. Esimerkiksi kaikkien verot tulevat nousemaan. Sunakin ja Huntin on tarkoitus julkaista lopullinen kuriohjelmansa marraskuun puolivälissä.
Nousevat korot ja energiakriisi yhdistettynä leikkauksiin ja veronkorotuksiin vähentävät taloudellista toimeliaisuutta ja lisäävät syvän taantuman riskiä. Talouskurin myötä vastaukset energia- ja elinkustannuskriisiin tulevat olemaan maltillisemmat, mikä tarkoittaa elintason entistä suurempaa laskua. Samaan aikaan investoinneista todennäköisesti säästetään, mikä heikentää talouden kasvunäkymiä entisestään.
Lisäksi Sunak on perinyt edeltäjiltään joukon ongelmia, kuten brexitin, heikot suhteet Euroopan unioniin, Pohjois-Irlannin kysymyksen, Skotlannin itsenäisyyspyrkimykset sekä terveydenhuoltojärjestelmän kuormittumisen. Sunakin pyrkimys korjata Iso-Britannian talous ja yhdistää konservatiivit onkin erittäin vaikea, ellei jopa mahdoton tehtävä. Jos Sunak on sellainen pragmaatikko, joksi hän on itsensä brändännyt, hän saattaa joutua lopulta pitäytymään niin talouskurista kuin elvytyksestäkin ja harjoittamaan mahdollisimman neutraalia talouspolitiikkaa. Tällaisessa tapauksessa puhe talouskurista olisikin olla enemmän markkinoiden miellyttämistä ja kulttuurisotia konservatiivipuolueelle.
Sunakin lisäksi Iso-Britannian keskuspankki on muuttanut käyttäytymistään koronapandemian ja nykyisen monikriisin välillä. Kun koronapandemiassa Englannin pankki epäsuorasti tuki Johnsonin ja Sunakin koronatoimia ostamalla hallituksen liikkeellelaskemia velkakirjoja, keskuspankilla oli viime kuussa keskeinen rooli edellisen pääministeri Liz Trussin ja hänen talouspolitiikan kaatamisessa.
Yleisen tarinan mukaan Truss menetti markkinoiden luottamuksen ja tätä kautta markkinakuri johti talouspolitiikan muutokseen. Iso-Britannian 30-vuotiset velkakirjojen arvot alkoivat sulaa ennen kaikkea siksi, että finanssivalvojat olivat laiminlyöneet eläkerahastojen sääntelyn. Ne olivat ostaneet velkarahalla suuria määriä Iso-Britannian velkakirjoja ja tehneet johdannaissopimuksia, joiden vakuusvaatimukset lähtivät nousuun velkakirjojen hintojen laskiessa ja korkojen noustessa. Saadakseen positionsa kuntoon eläkerahastojen oli myytävä lisää velkakirjoja, mikä johti kierteeseen myydä entistä enemmän velkakirjoja.
Samaan aikaan on tuotu esiin, miten Englannin pankki puuttui ”markkinavoimiin” eli punnan halpenemiseen, korkojen nousuun ja näistä aiheutuviin eläkerahastojen ongelmiin erittäin vastentahtoisesti. Syyskuun lopulla pankki ilmoitti väliaikaisista velkakirjojen tukiostoista, jotka lopetettiin lokakuun puolivälissä. Toisin sanoen keskeinen tekijä ”markkinavoimien” takana oli finansoituneen eläkejärjestelmän aiheuttama riski rahoitusvakaudelle, johon Englannin pankki puuttui vastahakoisesti, eikä niinkään yleisen tarinan mukainen käsitys sijoittajien pelosta Iso-Britannian maksahäiriöistä. Esimerkiksi Yhdysvaltain Minneapolisin keskuspankin entinen johtaja Narayana Kocherlakota on kirjoittanut, miten demokratiaa kannattavien tulisi olla huolissaan tapahtumaketjusta, joka johti Trussin kaatumiseen, sillä Trussia ei kaatanut markkinavoimat vaan Englannin keskuspankki.
Lisäksi Englannin pankki on ilmoittanut, että se alkaa myydä omistamiaan Iso-Britannian velkakirjoja marraskuusta lähtien. Samalla Englannin pankki tulee olemaan ensimmäinen keskuspankki, joka alkaa myydä omistamiaan velkakirjoja, sillä tähänasti keskuspankit ovat pyrkineet pienentämään taseitaan antamalla velkakirjojen erääntyä. Tämä tulee ylläpitämään markkinakuria Sunakia ja Huntia kohtaan korkeampian korkojen muodossa. Kuitenkin, mikäli meno ja meininki uhkaa mennä rahoitusmarkkinoilla liian villiksi, myös Englannin pankki joutunee lopulta pitäytymään myynneistä ainakin alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti.
Iso-Britannian viime viikkojen tapahtumat osoittavat, että toisin kuin koronapandemian aikana, hallitukset ja keskuspankit voivat ajautua entisestä suurempaan konfliktiin keskenään. Euroopan keskuspankki on ilmoittanut uudesta Transmission Protection Instrumentista (TPI), jolla se voi tukea sellaisia euromaita, joiden korot uhkaavat nousta liikaa EKP:n oman rahapoliittisen kiristyksen seurauksena. Vaikka TPI:n on vitsailtu tarkoittavan ”Totally Protect Italy”, EKP voi riittävistä tukitoimista pitäytymällä luoda Englannin pankin tavoin markkinapainetta ja siten vaikuttaa hallitusten harjoittamaan talouspolitiikkaan. Esimerkiksi reilut 10 vuotta sitten EKP kaatoi tällä tavoin Italian edellisen demokraattisesti valitun pääministeri Silvio Berlusconin. Tällaisen toiminnan paluu olisi hyvin kaukana keskuspankkien itsenäisyyden alkuperäisestä ideasta ja tarkoituksesta.