Suomen vastahakoinen keynesiläinen käänne
Suomi kannattaa keynesiläisyyttä kotimaassa, mutta eurooppalaiseen keynesiläisyyteen Suomi ei vielä ole valmis.
Matti Vanhasen vastentahtoinen nousu valtiovarainministeriksi on vienyt huomion siltä, että Suomessa on tapahtunut keynesiläinen käänne.
Viimeisin lisätalousarvio oli 5,5 miljardia euroa. Yhteensä lisureiden määrärahalisäykset ovat 10 miljardia, mikä vastaa noin 4,5 prosenttia Suomen bkt:sta. Suomi velkaantuu pelkästään tänä vuonna noin 20 miljardia euroa, mikä tarkoittaa julkisen velkasuhteen nousua nykyisestä 59 prosentista yli 70 prosenttiin suhteessa Suomen bkt:hen. Ja syksyllä lienee vielä lisureita luvassa.
Lisäksi hallitus näyttää luopuneen hallitusohjelman tasapainoisen budjetin tavoitteesta vuoteen 2023 mennessä. Sen sijaan hallitus tavoittelee velkaantumisen taittamista vuosikymmenen loppuun mennessä. Hallitus näyttää pyrkivän takaamaan, että tulovirrat eivät tyrehdy koronakriisin keskellä.
Vielä finanssikriisin jälkeen oli toisin.
Esimerkiksi Jyrki Kataisen hallituksella oli sopeutussääntö, jonka mukaan yli 1 prosentin alijäämästä seurasi automaattisesti julkisen talouden leikkaukset ja veronkorotukset tasasuhteessa. Tällainen politiikka pitkittää taantumaa, sillä yksityisen sektorin säästäessä myös julkinen sektori vähentää talouden rahavirtoja.
Suomen keynesiläinen käänne ei ole kuitenkaan heijastunut Suomen Eurooppa-politiikkaan – ainakaan vielä.
Komissio on esittänyt 750 miljardin suuruista rahastoa, josta 310 miljardia olisi varsinaista koronaelvytystä, 250 miljardia lainoja, 130 miljardilla kasvatettaisiin EU-budjettia (koheesiorahat, maatalous, ympäristöpolitiikka, rajavalvonta) ja 60 miljardia takauksia. Saksa ja Ranska ehdottivat puolestaan 500 miljardin suuruista rahastoa, joka perustuisi pelkästään suoriin koronatukiin.
Suomi vastustaa sekä komission että Saksan ja Ranskan kompromissia. Suomi on vaatinut rahaston pienentämistä 750 miljardista ja suoran koronaelvytyksen muuttamista lainoiksi. Valtiovarainministeri Vanhasen mukaan ”suorien tukien osuus tulee pienenemään ja koko paketin 750 miljardin taso alenee merkittävästi.”
Vaikka Suomi on sanoutunut irti niin sanotusta pohjoisten maiden Hansaryhmästä, suhtautumisessa elpymisrahastoon Suomi on lähellä nuukaa nelikkoa (Hollanti, Itävalta, Ruotsi & Tanska).
Periaatteessa perustuslakivaliokunnan perjantaina julkaisemat tiukat ehdot tarkoittavat, että Suomi ei saisi neuvotteluissa edistää lainkaan komission velanottoa eikä avustusmuotoisia tukia. Suuri valiokunta on kuitenkin ottanut väljemmän kannan ja katsonut, että Suomi voi mennä neuvotteluihin ratkaisukeskeisesti. Suomen ”ratkaisukeskeisyys” tarkoittanee, että Suomi voi hyväksyä komission velanoton ja suorat tuet, kunhan summat pienenevät edes vähän.
Suuren valiokunnan ja perustuslakivaliokunnan toisistaan poikkeavat kannat elpymisrahastoon viittaavat siihen, että eduskunnan sisäinen poliittinen konflikti Suomen Eurooppa-politiikasta eskaloituu elpymisrahaston myötä. Jo aiemmin Suomi hyväksyi euroryhmän koronapaketin perustuslakivaliokunnan edellyttämien kantojen vastaisesti.
Elpymisrahaston hyväksyminen voi lisäksi vaatia 2/3 enemmistöä eduskunnassa, jota Sanna Marinin hallituksella ei ole. Hallituksen tarvitseekin voidella parisenkymmentä kokoomuslaista paketin taakse. Tämä ei liene vaikeaa, sillä rahaston nieleminen lienee suurempi ongelma keskustalle kuin kokoomukselle.
Suomi näyttää kannattavan keynesiläisyyttä kotimaassa, mutta eurooppalaiseen keynesiläisyyteen Suomi ei vielä julkisesti ole valmis. Vaikka sitä ei ääneen sanota, Suomen kannat suhteessa eurokriisiin näyttäisivät olevan kuitenkin murroksessa.
Elpymisrahaston hyväksymisestä tulee vielä mielenkiintoinen show hallituksen, opposition ja valiokuntien välillä.