Suomen seuraava hallitus saa heti eteensä kysymykset EU:n yhteisvelasta ja yhteisistä varoista, joten puolueiden tulee linjata EU:n integraatiosta ja sotataloudesta jo ennen vaaleja

Ukrainan sotaa on jatkunut nyt vuoden ja sodan pitkittyessä paine asuavun varmistamiseksi myös kasvaa. Venäjän tykistö ampuu Ukrainassa 20 000 murkulaa päivässä – saman verran kuin Euroopan asetehtaat tekevät kuukaudessa. EU-komission onkin määrä jättää esitys maaliskuun alussa, miten EU:n yhteisiä varoja voitaisiin käyttää tehokkaammin Ukrainan aseavun koordinointiin. Tarkoituksena olisi käyttää koronarokotteiden hankinnassa käytettyä mallia, jossa komissio etukäteismaksuilla varmistaisi riittävän asetuotannon.

EU:n yhteisten varojen kehittämistä ovat vaatineet myös oppositiojohtajat. Petteri Orpon mukaan EU:n yhteisiä varoja tulisi käyttää Ukrainan aseistamiseen sen sijaan että EU-maat tekisivät tukipaketteja yksin. Saman toisti ulkoasianvaliokunnan pj Jussi Halla-aho viikko sitten Ykkösaamun haastattelussa. Mielenkiintoisesti Halla-aho suhtautui Orpoa avoimemmin myös yhteisvastuun kasvattamiseen vastaamalla, että jos EU tarjoaa työkaluja tuotannon koordinointiin tehokkaammin ja muistaen yhteiset turvallisuusintressit niin ”kaikin mokomin”. Myös presidentti Sauli Niinistö on perännyt aseavun tiivimpää koordinaatiota.

Ongelmana on, että nykyisellään EU:n perussopimukset kieltävät EU:n yhteisten varojen käyttämisen sotilaallisiin tarkoituksiin. Aseapua Ukrainaan on toistaiseksi kanavoitu Euroopan rauhanrahaston (European Peace Facility, EPF) kautta, joka perustuu jäsenmaiden vapaaehtoisiin lahjoituksiin ja joka on budjetin ulkopuolinen instrumentti. EU:n reilun 1 000 miljardin euron budjetissa on kuitenkin paljon enemmän jerkkua kuin 5,5 miljardin rauhanrahastossa. Oppositio kritisoi laajasti EU:n elpymisrahastoa EU:n perussopimusten vastaisena, mutta päteekö sama kritiikki Ukrainan tukemiseen ja Euroopan oman puolustusteollisuuden ”saattamiseen sotajalalle”, kuten Halla-aho sanoi?

Aseellisen tuen lisäksi EU:ssa on käynnissä myös lukuisat uudistukset, jotka tulevat ohjaamaan EU-maiden talouspolitiikkaa koronapandemian ja Ukrainan sodan jälkeen. Sekä EU:n budjettisääntöjä että valtionapusääntöjä ollaan uudistamassa, jotta EU-maat voisivat satsata vihreään siirtymään ja energiaomavaraisuuteen sekä vastata laajemmin kiihtyneeseen suurvaltakilpaan Yhdysvaltain ja Kiinan välillä. Näiden lisäksi komissio on jättämässä kesällä EU-budjetin välitarkastelun yhteydessä esityksen uudesta suvereniteettirahastosta, jolla tasoitettaisiin jäsenmaiden erilaisia kykyjä tukea omia teollisuudenalojaan. Koronapandemian jälkeen Saksan ja Ranskan myöntämät tuet vastaavat 80 prosenttia kaikista EU-maiden myöntämistä valtiontuista. Hyvistä sisäpiirilähteistä tunnetun Mujtaba Rahmanin mukaan Suomi on mukana pohjoismaiden ryhmässä, joka periaatteessa vastustaa uutta yhteisvelkaa ja valtiontukisääntöjen löysäämistä, mutta joka kuitenkin hyväksyy hankkeet, kunhan ne ovat ”väliaikaisia ja tarkkarajaisia”. Kuulostaako tutulta?

Koronapandemia laittoi käyntiin EU:n talouspolitiikan muodonmuutoksen ja Ukrainan sota on viemässä unionia sotatalouteen. Arvioimme Päivi Leino-Sandbergin kanssa, että Sanna Marinin hallitus on ollut haluton käsittelemään näiden muutosten vaikutusta EU:n integraatioon, mistä johtuen Suomen EU-politiikka on näyttäytynyt linjattomalta. Suomen seuraavalla hallituksella on kuitenkin heti edessään kysymykset EU:n yhteisvelasta ja EU:n yhteisten varojen käytöstä liittyen Ukrainan sotaan, energiaomavaraisuuteen ja suurvaltakilpailuun. Täten erityisesti gallup-kärjessä olevien puolueiden tulisi ilmaista kantansa näihin asioihin selkeästi jo eduskuntavaalien alla, jotta linjattomuus ei jatkuisi myös vaalien jälkeen.