Sopeuttamisen sietämätön keveys – saako kansa tilaamiaan toimia velkaantumisen lopettamiseksi?

Valtiovarainministeriön onnistui kehystää tulevan hallituksen suurimmaksi haasteeksi kuuden miljardin sopeutukset. Puolueet eivät kuitenkaan kertoneet vaaleissa kovin tarkasti sopeutussuunnitelmiaan, joten tulevan hallituksen talouspolitiikka on edelleen suuri mysteeri. Petteri Orpon tunnustelukysymyksissä ”sopeutus” muuttui jo ”julkisen talouden tasapainottamiseksi”, joka tarkoittaa perinteisten leikkausten ja veronkorotusten lisäksi työllisyystoimia, mahdollisesti paljon muutakin.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ilmoitti valtiopäivien avajaisissa, että 100 000 ”politiikkaperäisen” työllisen luominen on seuraavan hallituksen minimitoimi. Lisäksi Orpon mukaan työllisyyttä ja kasvua edistävien toimien tulee olla VM:n todentamia, jotta ”toivotaan, toivotaan -uudistusten” sijaan saadaan kunnon uudistuksia.

VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä arvioi alkuviikosta A-studiossa, että työllisyystoimilla voitaisiin tasapainottaa taloutta 1-2 miljardin verran, jolloin varsinaiseksi sopeutustarpeeksi jäisi enää 4-5 miljardia.

Sopeutuksen muuttuminen tasapainottamiseksi ja vaatimus valtiovarainministeriön todentamisesta ilmentää ainakin seuraavia asioita:  

Ensinnäkin, vaalit voitettiin lupauksella kovasta ja nopeasta talouskurista, mutta hallitustunnusteluiden myötä puheet ja toimet ovat siirtyneet hitaammin vaikuttaviin uudistuksiin. Niemelä ja Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja Niku Määttänen nimesivät A-studiossa mahdollisiksi toimiksi esimerkiksi ansiosidonnaisen työssäoloehdon uudistuksen ja porrastuksen, työperäisen maahanmuuton ja jopa syrjäytymisen ehkäisyn.

Kun sopeutuksen aikahorisontti pitenee, hallitusneuvotteluissa kaivetaan naftaliinista myös erilaiset tulevaisuusinvestoinnit esimerkiksi vihreään siirtymään ja kaikenlaisiin kunnianpalautuksiin.

Toiseksi, useat kommentaattorit ovat pitäneet kokoomuksen veronkorotusten vastaista linjaa epärealistisena, sillä se kasvattaa leikkausten osuutta sopeutuksessa. Niemelän mukaan ilman veronkorotuksia sopeutusta on oikeastaan mahdotonta tehdä ilman leikkauksia sosiaaliturvaan, koulutukseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin – joista on pääasiassa luvattu olla leikkaamatta. Lisäksi jo valmiiksi epävarmassa taloudellisessa tilanteessa ylisuuret leikkaukset johtavat kysynnän vähenemiseen, talouden hiipumiseen ja verotulojen menetykseen, mistä Sixten Korkman varoitteli.

Korkmanille haukuttiin kommenttiensa jälkeen luonnollisesti vasemmistolaiseksi ja kehoitettiin muistamaan vaalitulos. Leikkausvetoinen sopeutus voi kuitenkin johtaa vaalilupausten vastaisesti velkaantumisen kasvuun.

Kolmanneksi, vaikka politiikan sisällöt muuttuvat, politiikan tekemisen tavat jatkavat vanhoilla urillaan. ”Politiikkaperäiset” työpaikat ovat suoraan Antti Rinteen ja Sanna Marinin pelikirjasta, joiden hallitusten tasapainotus perustui paljon parjattuihin ”päätösperäisiin” työpaikkoihin.

Vaatimuksella työllisyyttä ja kasvua edistävien toimien todentamisesta Orpo suitsii esimerkiksi Sdp:n esittämiä panostuksia koulutukseen ja TKI:hin, sillä ne vaikuttavat hitaammin ja rahaministeriön on vaikeampi laskea niille nopeita tasapainottamisvaikutuksia. Toisaalta, VM:n on niin ikään vaikea laskea vaikutusarvioita kokoomuksen tavoitteille esimerkiksi paikalliseen sopimiseen siirtymisestä, irtisanomisen helpottamisesta ja lakko-oikeuden heikentämisestä.

Ovatko kaikki uudistukset ”toivotaan, toivotaan” -uudistuksia, joille VM ei voi lyödä leimojaan? Tuskinpa vain, sillä politiikan järkeäkin ohjaa ideologia.

Huomioiden, miten nopeasti lupaus tiukasta talouskurista on muuttunut pragmaattisemmaksi tasapainottamiseksi, hallitusneuvotteluihin lieneekin jätetty runsaasti pelivaraa talouspolitiikan osalta. Vaikka sekä oikeistohallitus että sinipunahallitus vaativat kipeitä kompromisseja, näihin haavoihin voidaan aina heittää rahaa.

Puolueiden Orpolle esittämien vastausten, kynnysten ja perälautojen perusteella arvaisin, että lopulliset tasapainottamistoimet sisältävät 1,5 mrd edestä leikkauksia, 1,5 mrd edestä veronkorotuksia, 1,5 mrd edestä työllisyystoimia ja 1,5 mrd edestä tulevaisuusinvestointeja, yhteensä kuusi miljardia euroa.

Hallituksen talouspolitiikka selviää kyllä aikanaan, mutta saavatko kansa ja ennen kaikkea valtiovarainministeriö sitä mitä tilasivat?