Suomen EU-puheenjohtajuus ja silmäpussimetodin paluu
Eurooppa on jakautunut tilanteessa, jossa sen vanhat päätöksentekodynamiikat romahtavat.
Suomen EU-puheenjohtajuus alkoi historiallisen Eurooppa-neuvoston ylimääräisen huippukokouksen väliajalla, joka epäonnistui 20 tuntia jatkuneiden neuvottelun jälkeen valitsemaan Euroopan komission ja neuvoston johtajat sekä EU:n ulkoministerin.
Komission johtajan valinta on jumissa, koska Euroopan parlamentin suurimman ryhmän (EPP) kärkiehdokas Manfred Weberillä ei ole enemmistöä parlamentissa. Demarit ja liberaalit eivät hyväksy Weberiä, mutta ilman EPP:tä ei saada mitään enemmistöä parlamentissa.
Ja niin kauan kuin komission johtajaa ei ole valittu, ei voida myöskään täyttää muita huippuvirkoja.
Merkel ja Macron koittivat ratkaista tilanteen kompromissilla, jossa toiseksi tulleen demariryhmän kärkiehdokas Frans Timmermans oltaisiin valittu komission johtajaksi ja Weber olisi saanut parlamentin puheenjohtajuuden. EPP:n valtiojohtajat torppasivat kuitenkin Itä-Euroopan johtajien kanssa suunnitelman. Vaikka EPP olisi saanut parlamentin puheenjohtajan lisäksi myös joko Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuuden tai EU:n ulkoministerin viran, heille ei kelvannut Timmermans komission johdossa.
Epäonnistuminen kertoo, että Merkelin aika alkaa olla ohi. Merkel jäi EPP:ssä yksin. Merkel oli valmis luopumaan saksalaisesta Weberistä, mutta sen lisäksi Saksa ei olisi saanut julkisuuteen vuotaneiden ehdotusten perusteella johtajaa komissioon, Eurooppa-neuvostoon eikä EU:n ulkoministeriksi.
Lisäksi suurten koalitioiden aika alkaa olla ohi. Jos EPP ja demarit olisivat saaneet sopia viroista keskenään, sopu olisi varmasti syntynyt. Nyt tukea pitää hakea kuitenkin liberaaleilta ja meininki on sen mukaista.
Kolmanneksi kokoomuslaisten puolueiden aika suurina yleispuolueina alkaa olla ohi. Kokoomuslaisia puolueita liberaalimmat ja konservatiivimmat puolueet hiillostavat molemmilla puolueilla. Tämä on ajanut maltilliset oikeistopuolueet kriisiin, jonka seurauksena niillä on suuri vaara muuttua populistisiksi öykkäreiksi. Esimerkiksi brittikonservatiivit ovat valitsemassa maan seuraavaksi pääministeriksi Boris Johnsonia. EPP:lle ei kelvannut Timmermans, mutta niillä ei ole myöskään omaa ehdokasta, jonka takana ne voisivat seisoa yhtenäisesti.
Eurokriisin aikana turvauduttiin usein niin kutsuttuun silmäpussimetodiin. Valtiojohtajat neuvottelivat pitkin yötä ja tekivät väsyneenä epäselkeitä ratkaisuja ennen Aasian markkinoiden avautumista. Johtajat tulivat valvottujen öiden jälkeen kertomaan verestävin silmäpussein päätöksistään, jotka eivät riittäneet markkinoille.
Nyt osalla johtajista oli alla reissu Osakan G20-kokoukseen, jonka jälkeen vedettiin 20 tuntia jatkuneet neuvottelut. Väliaika oli järkevä, sillä tietyn pisteen jälkeen valvominen alkaa vastata tuhtia humalatilaa.
Huomenna jatketaan taas johtajarulettia, mutta Suomen PJ-startti ei lupaa hyvää.
Eurooppa on jakautunut tilanteessa, jossa sen vanhat päätöksentekodynamiikat romahtavat. Suomen puheenjohtajakaudella pitäisi päättää johtajien lisäksi brexitistä, seuraavasta 7-vuotisbudjetista, pakolaispolitiikasta ja ympäristötavoitteista.
Viimeisten päivien perusteella näyttää, että silmäpussimetodi tekee loppuvuonna komean paluun.