Sanna Marin lietsoo luokkataistelua joka tapauksessa
Kilpailukyvyn lisääminen palkkojen ja työehtojen sopeuttamisen kautta on myrkkyä työväelle. Toisaalta kilpailukyvyn heikkeneminen voisi johtaa uusiin Kaipolan kaltaisiin sulkemispäätöksiin.
Winston Churchillin lentävä lause ”älä koskaan jätä hyvää kriisiä käyttämättä” kuvaa hyvin intressiryhmien tunteita koronakriisin keskellä. Yksi sellainen on Kaipolan paperitehtaan sulkemisen jälkeen virinnyt huoli Suomen vientiteollisuuden kustannuskilpailukyvyn heikentymisestä.
Suomen Pankin ekonomisti ja johtokunnan neuvonantaja Lauri Kajanoja kirjoitti jo heinäkuussa, että Suomen pankin ja Euroopan komission ennusteiden mukaan Suomessa palkat kehittyvät mahdollisesti tulevaisuudessa muuta Eurooppaa nopeammin. Tämä heikentäisi Suomen vientiteollisuuden kustannuskilpailukykyä.
Asian nosti uudelleen esiin Suomen pankin johtaja Olli Rehn, joka toivoi, että ”sekä hallitus osaltaan budjettiriihessä että työmarkkinajärjestöt kävisivät aktiivisesti läpi, mitä tälle heikentyneelle näkymälle voidaan tehdä” ennen kuin kilpailukyky todella laskee ja työpaikkoja häviää uusien Kaipolan kaltaisten sulkemisten seurauksena enemmän kuin koronakriisin vuoksi muuten tapahtuisi.
Viime päivinä onkin vaadittu kovaan ääneen toimia Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi.
Työmarkkinajohtaja Minna Helteen mukaan teknologiateollisuuden yritykset pyrkivät tammikuussa sopimaan paikallisesti, että viime talvena sovituista ja helmikuussa voimaantulevista 2 prosentin (ja 350 miljoonan euron) palkankorotuksista ainakin osa peruttaisiin. Helle on väläyttänyt, että jos paikallisella sopimisella ei saada peruttua palkankorotuksia riittävästi, työnantaja voi pyrkiä avaamaan voimassaolevat työehtosopimukset.