Saksan hallituskriisi peruttu - valkoiset "eurooppalaisten" näköiset saavat jatkossakin kulkea vapaasti Euroopassa

Merkelin nykyinen kanslerikausi on vakauspolitiikan irvikuva, jonka viimeisin vaihe on palautussopimukset, pakolaisleirit ja Euroopan orbanisaatio.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Angela Merkel ja Horst Seehofer pääsivät sopuun Saksan pakolaispolitiikasta.

CDU ja CSU sopivat, että Baijerin ja Itävallan rajalle perustetaan pakolaiskeskus, jossa on määrä selvittää, ovatko pakolaiset hakeneet turvapaikkaa jo muista EU-maista. Pakolaiset lähetetään takaisin niihin maihin, joiden kanssa Saksalla on palautussopimus. Muussa tapauksessa pakolaiset lähetetään Itävaltaan.

Asiassa on vielä monta avointa kysymystä.

Toinen hallituskumppani SPD tyrmäsi pari vuotta sitten CDU:n ja CSU:n sopimat pakolaiskeskukset, eikä demarit ole vielä siunanneet kompromissia. Suuren koalition johtajat näkevät myöhemmin tänään päivällä.

Saksalla on palautussopimukset Espanjan ja Kreikan kanssa, mutta ei esimerkiksi Italian ja Ranskan kanssa. Puola ja Unkari eivät mitään sopimusta haluakaan. Ei ole myöskään selvää, miten kovalla maahanmuuttopolitiikalla Itävallan pääministeriksi noussut Sebastian Kurz suhtautuu Saksan uuteen ”pakolaisregiimiin”.

Sopimus muuttanee Euroopan vapaan liikkuvuuden luonnetta.

Kun Saksa on päättänyt perustaa rajoilleen pakolaisleirejä, niitä on helppo perustaa muuallekin. Kun Saksa on sopinut erillisiä palautussopimuksia, voivat niitä alkaa sopia pienemmätkin EU-maat.

Saksan hallituskriisin seuraus voikin olla unilateralismin lisääntyminen. Toisin sanoen valtiot etsivät yhä enemmän hallitustenvälisiä ratkaisuja itselleen tärkeimpiin sisäpoliittisiin kysymyksiin – EU ja sen universaalit arvot saavat väistyä.

Todennäköisesti Merkel joutuu antamaan lisää myönnytyksiä demareille ja muille EU-maille. Merkel on heikko ja pysyäkseen vallassa hän joutuu tekemään jatkuvasti myönnytyksiä ja poikkeuksia omasta politiikastaan. Saksan demarit ja Ranskan Emmanuel Macron vaativat täysin erilaisia asioita kuin Italian uusi radikaali sisäministeri Matteo Salvini, mikä tekee politiikasta poukkoilevaa.

Merkelin viimeinen kanslerikausi on vakauspolitiikan irvikuva, jonka viimeisin vaihe on Euroopan orbanisaatio, pakolaisleirit ja palautussopimukset. Pakolaiskysymyksen lisäksi tulisi nopeasti päättää esimerkiksi euron reformeista, Brexitistä, EU:n tulevasta 7-vuotisbudjetista, turvallisuuspolitiikasta ja vastauksesta kauppasotaan. Merkelin hallituksen kaatuminen vältettiin, mutta kauanko sopu kestää?

Siltä osin Euroopan vapaa liikkuvuus kuitenkin säilyy, että valkoiset ”eurooppalaisten” näköiset saavat jatkossakin kulkea vapaasti.