Saksan budjettikriisistä on tulossa Euroopan ja siten myös Ukrainan ongelma
Saksan perustuslakituomioistuin katsoi pari viikkoa sitten, että Scholzin hallituksen päätös uudelleenkohdentaa vielä käyttämättömiä pandemiaan liittyviä hätävaroja vihreään siirtymään on laiton. Saksan perustuslakituomioistuimesta ei olisi siis mennyt läpi se, miten EU:n elpymisrahoja on käytetty ensin vihreään siirtymään ja sitten uudellenohjattu irtaantumiseksi Venäjän energiasta Ukrainan sodan alkamisen jälkeen.
Päätös teki kerralla 60 miljardin suuruisen reiän Scholzin budjettiin. Valtiovarainministeri Lindner ilmoitti jo velkajarrun jäähyttämistä vielä tämän vuoden osalta Venäjän maakaasun loppumisesta johtuvaan poikkeustilaan vedoten. Scholzin hallitus voi tuskin enää jatkaa jäähytystä ensi vuonna. Ensinnäkin paine Lindneriä kohtaan kasvaa hänen johtamassaan FDP-puolueessa, joka on järjestämässä jäsenäänestyksen hallituksessa jatkamisesta. Toiseksi pääoppositiopuolue kristillisdemokraatit (CDU/CSU) tulee viemään seuraavankin velkajarrun jäähytyksen perustuslakituomioistuimeen, jonka Scholzin hallitus voisi hyvin hävitä. Kristillisdemokraattien johtaja Friedrich Merz on myös sanonut, ettei puolue suostu velkajarrun muuttamiseen, mikä vaatisi 2/3 enemmistön Bundestagissa.
Ainoa keino pitää hallitus kasassa lienee siis paluu velkajarruun ja budjettikuriin. Kun osa laittomiksi julistetuista varoista on jo käytetty, eikä Scholz ole kertonut mistään korvaavista toimista, edessä on arvioiden mukaan 20-55 miljardin suuruiset leikkaukset (0,5-1,4 % suhteessa BKT:hen). Satsaukset puolustukseen eivät tule kysymykseen, joten leikkaukset tulisi kohdistaa energiatukiin ja muihin sosiaalietuuksiin, jotta hallituksen ympäristöprojektit ja investointituet eivät vesittyisi. Saksan hallituksen suosio on jo romahtanut, minkä lisäksi se on aloittamassa valtavan myötäsyklisen talouskurin taantuman partaalla ja keskellä syvää rakennemuutosta Ukrainan sodan jälkeen. Perustuslakiin kirjattu velkajarru on sitova, minkä seurauksena kukaan ei kysele Saksan talouspolitiikan järjettömyyden perään. Pimeä tie, mukavaa matkaa.
Saksan hallituksen ongelmilla voi olla laajempia kerrannaisvaikutuksia EU:n talouspolitiikkaan.
EU-maiden tulisi päättää vielä loppuvuoden aikana EU:n velkasääntöjen uudistuksesta ja EU:n 7-vuotisbudjetin väliarviosta. Velkasääntöjen osalta komissio on esittänyt, että kun koronapandemiasta jatkunut velkasääntöjen jäähytys loppuu, jäsenmaiden finanssipolitiikkaa ohjattaisiin jatkossa tiukkojen saksalaisten ”satoi tai paistoi” -velkasääntöjen sijaan komission ja jäsenmaiden kahdenkeskisillä sopimuksilla, kuten elpymisrahastonkin osalta on toimittu.
Saksa on vaatinut tiukkoja sääntöjä, koska se ei luota komissioon talouspolitiikan portinvartijana. Ilman tarkoituksenmukaista kompromissia velkakestävyydestä ja riittävistä investoinneista Saksan lisäksi myös muut EU-maat sitoutuvat liian kireään finanssipolitiikkaan, joka syventää mantereen taloudellisia ongelmia ja jättää unionin kauas taakse suurvaltakilpailusta ja monikriisiin vastaamisesta. Ekonomistit ovat arvioineet, että viimeisimmän komission esityksen perusteella ainoastaan 9 EU-maata voisi kasvattaa ympäristöinvestointeja ilman että se rikkoisi sääntökehikkoa. Loput 16 maata joutuisivat sopeuttamaan enemmän tai vähemmän budjettejaan.
Viimeiseksi komissio on esittänyt EU-budjetin kasvattamista noin 100 miljardilla, josta reilut 33 miljardia otettaisiin velaksi. Komissio ei sisällyttänyt esitykseen jäsenmaiden vastustuksesta johtuen suvereniteettirahastoa, jolla olisi vastattu Bidenin ympäristötukiin. Näin ollen suurin osa komission ehdottamasta EU-budjetin lisäyksestä olisi menossa EU:n ulkopuolelle: Ukrainan tukemiseen, EU:n naapureille muuttovirtojen hillitsemiseksi ja elpymisrahaston korkokuluihin.
Saksa suhtautuu nihkeästi myös budjetin kasvattamiseen, eikä perustuslakituomioistuimen päätös varsinaisesti lisännyt Saksan haluja kasvattaa jäsenmaksujaan. Tähän liittyen viikonloppuna ilmestyi mielenkiintoinen Bild-lehden skuuppi, jonka mukaan Scholz ja Biden olisivat aseapua pihtaamalla painostamassa Ukrainaa neuvottelupöytään Putinin kanssa sodan lopettamiseksi jo ensi vuonna. Sen lisäksi, että Yhdysvaltain kongressi jumittaa Ukrainan avustuspakettia, Euroopassa on siellä täällä kytevien kriisien vuoksi yhä vaikeampaa taata Ukrainan tukemista. Kuten Wolfgang Münchau osuvasti luonnehti uutiskirjeessään, länsimaissa toivotaan edelleen II maailmansodan kaltaista loistavaa voittoa Venäjästä, vaikka todellisuus alkaa olla lähempänä Vietnamia ja Afganistania.