Populismin pelko estää näkemästä Merkelin Germany First -politiikkaa
Vaikka Merkelin retoriikka on Donald Trumpia maltillisempaa, kyseessä on Germany First -politiikka.
Baijerin ja Hessenin osavaltiovaalit saattoivat kaataa Merkelin hallituksen.
Murskatappioiden jälkeen molempien kristillisdemokraattisten puolueiden johtavat Angela Merkel (CDU) ja Horst Seehofer (CSU) ovat ilmoittaneet eroavansa. Seehofer luopuu sisäministerin tehtävistä ja yli 60 % vaatii myös Merkeliä luopumaan myös kansleriudesta.
Sosiaalidemokraatit ovat ilmoittaneet arvioivansa hallituksessa jatkamista ensi vuonna. Kun tähän lisätään vihreiden suuri suosio ja se, että liberaalipuolueen (FDP) johtaja Christian Lindner vaatii tutkintoja vuoden 2015 pakolaiskriisin päätöksistä, Saksa saattaa hyvin olla matkalla kohti ennenaikaisia vaaleja.
CDU:n seuraava puheenjohtaja valitaan joulukuun alussa.
Merkelin itselleen petaama seuraaja Annegret Kramp-Karrenbauer ei mainitse ohjelmassaan lainkaan Eurooppaa. AKK:n (ja Merkelin) haastaa Friedrich Merz, jonka Merkel syrjäytti 2000-luvun alussa. Merzin valinta saattaisi olla Euroopalle Merkelin politiikan jatkamista parempi linja.
Merz on on AKK:tä konservatiivisempi, mutta hän on myöntänyt Saksan hyötyvän euron alhaisesta vaihtokurssista ja vaatinut suurempia satsauksia euron säilyttämiseksi. Hän on julkaissut jopa Jürgen Habermasin ja muiden kanssa mielipidekirjoituksen, jossa vaaditaan EU:lle omaa armeijaa sekä rahaliitolle automaattisia vakauttajia ja työttömyysvakuutusta.
Eurorealismilla on kuitenkin vaikea voittaa CDU:n puheenjohtajuutta.
Tämä johtuu Saksan politiikkaa ohjaavasta banaalista nationalismista. Käsite on alunperin Michael Billigin keksimä ja viittaa arkipäiväiseen nationalismiin.
Kansalliskiihkon ja kansojen ylivertaisuuden sijaan todetaan vain lakonisesti, että kukin kansa vastatkoon omasta kohtalosta rakenteellisin uudistuksin. Ilman kilpailukykyä ei ole oikeutta hyvinvointiin. Kuten Suomessa, myös Saksassa vastustetaan kaikenlaista taloudellista solidaarisuutta ja yhteisvastuuta.
Poliittista realismia ja tosiasiain tunnustamista on tulla Saksaksi.
Populismin ja radikaalioikeiston nousu ovat kuitenkin vieneet huomion tältä arkipäiväisemmältä nationalistiselta asiain tilalta Euroopassa.
Eilen esimerkiksi uutisoitiin näyttävästi, kuinka Emmanuel Macron arvosteli ensimmäisen maailmansodan juhlallisuuksissa nationalismia ja kansalliskiihkoa.
Vaikka Merkel mielletään Eurooppa-myönteiseksi, hänen tärkein tehtävänsä on ollut estää Euroopan kehittäminen saksalaisten rahoilla ja kustannuksella. Tämä on lietsonut Euroopan sisäistä epäluottamusta ja epäsolidaarisuutta.
Vaikka Merkelin retoriikka on ollut Donald Trumpista poiketen sivistynyttä ja maltillista, kyseessä on Germany First -politiikka.