Saksa, Jamaika, Kenia ja liikennevalot - mistä Saksan hallitusten nimet tulevat ja kuka niitä johtaisi?
Koska kaksi puoluetta ei voi muodostaa enää hallitusta, vaihtoehtoja ja myös kuninkaantekijöitä on tällä kertaa enemmän.
Saksan vaaleihin on alle kuukausi ja demarit (SPD) ovat kiilanneet gallupeissa kristillisdemokraattien (CDU/CSU) ohi. Jos joku olisi sanonut heinäkuussa, että demarit lähtee elokuussa nousukiitoon ja kristillisdemokraatit putoaa kuin kivi, olisi pidetty seinähulluna.
Demarit ovat laittaneet vaalikampanjan nykyisen valtiovarainministeri Olaf Scholzin varaan, joka on puolestaan esiintynyt ainoana jatkumona Angela Merkelille. Samaan aikaan CDU:n puheenjohtaja Armin Laschetista on tullut puolueelleen niin paha rasite, että kristillisdemokraattien puolueosastot ovat kieltäneet lähettämästä Laschetin julisteita vaalipiireihin.
Koska nykyisillä gallupeilla ei voi muodostaa kahden puolueen hallitusta, CDU/CSU:n ja SPD:n suuret koalitiot jäänevät näissä vaaleissa historiaan. Tämän myötä hallitusvaihtoehtoja on enemmän pöydällä kuin tavallisesti, minkä lisäksi kuninkaantekijänä ei ole enää pelkästään vihreät vaan myös liberaalipuolue vapaat demokraatit (FDP).
Nyt pöydällä olevien hallitusvaihtoehtojen nimet on muodostettu puolueiden värien perusteella, jotka ovat: CDU/CSU = musta, SPD = punainen, vihreät = vihreä, FDP = keltainen, laitaoikeiston Alternative für Deutschland (AfD) = sininen ja vasemmistopuolue Die Linke = tummanpunainen. Kaikki puolueet ovat sanoutuneet irti hallitusyhteistyöstä AfD:n kanssa, joten sininen ei ole mukana laskuissa.
Vaalit ovat poikkeuksellisen jännittävät, sillä nykyisillä gallupeilla voisi muodostaa peräti neljä erilaista enemmistöhallitusta.
Jos kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit päättävät jatkaa suuria koalitioita apupuolueinaan vihreät tai FDP, hallituksen nimi olisi joko Saksa (CDU/CSU+SPD+FDP) tai Kenia (CDU/CSU+SPD+vihreät). Tällöin vanhat valtapuolueet jatkaisivat vallassa, kanslerin puolue saattaisi vaihtua ja apupuolueita jouduttaisiin voitelemaan raskaammilla salkuilla.
Jos taas nykyisen Merkelin hallituksen puolueista jompi kumpi lentää oppositioon, muutos on suurempi.
Ensimmäinen vaihtoehto olisi Laschetin johtama Jamaika-hallitus, jossa olisi CDU/CSU, vihreät ja FDP. Jamaika-hallitusta yritettiin viime vaalien jälkeen, mutta FDP kaatoi neuvottelut todettuaan, että hallituksen ohjelma olisi jatkanut suurten koalitioiden politiikkaa muutamalla ministerillä vihreistä ja FDP:stä. Tämän jälkeen SPD revittiin puoliväkisin hallitukseen ja Merkel joutui voitelemaan demarit valtiovarainministerin ja ulkoministerin salkuilla.
Toinen ja radikaalimpi vaihtoehto olisikin Scholzin johtama liikennevalohallitus, jossa olisi SPD, vihreät ja FDP. Koska kuninkaantekijänä on vihreiden lisäksi FDP, talousliberaali FDP preferoi kuitenkin mieluummin oikeistolaista kansleria, vaikka demarit olisivat vaalien suurin puolue.
Scholzin yksi mahdollisuus saada FDP mukaan liikennevalohallitukseen olisi vasemmistohallituksen uhka, jonka muodostaisivat SPD, vihreät ja Die Linke. Viimeisimmässä gallupissa vasemmistohallituksen kannatus olisi 49 prosenttia, aivan hilkulla enemmistöstä. Jos vaalitulos mahdollistaisi vasemmistohallituksen, FDP ei voisi pelata Jamaika-hallitusta ja se joutuisi tyytymään liikennevaloihin.
Merkel itse osallistui vaalitaistoon arvostelemalla Scholzia siitä, ettei tämä ole sulkenut pois hallitusyhteistyötä Linken kanssa. CDU/CSU:n keskeinen strategia lieneekin houkutella Laschetiin pettyneitä ja Scholzin taakse menneitä konservatiiviäänestäjiä takaisin pelottelemalla vasemmistohallituksella. Myös Laschetin TV-esiintyminen keskittyi omien kosiskeluun.
Tämän lisäksi Scholzilla on omia epäselviä rahoitusskandaaleja niin valtiovarainministerinä kuin Hampurin pormestarina. Gallupit ovat eläneet nopeasti ja voivat tehdä myös korjausliikkeitä.
Vaikka Scholz on selvässä johdossa, matka kansleriksi on vielä pitkä.