Saksa ja Ranska päättävät EMU:n suunnan, mutta Italia määrää tahdin
Saksan hallitusneuvotteluiden jälkeen tulee päättää, riskeerataanko nousukausi vai se, että seuraava kriisi iskee ennen kuin pankkiunioni on valmis.
Koska Saksan hallitusneuvottelut eivät ole vielä edes alkaneet, ensi viikon EMU-kokouksissa lienee turha odottaa merkittäviä päätöksiä. Saksan seuraavaa hallitusta odotellessa voimme keskittyä hetkeksi Italiaan, jonka ensi vuoden poliittinen kehitys määrää EMU:n uudistumisen tahdin.
Merkittävä este rahaliiton yhdentymiselle ovat pankkien taseissa olevat ongelmalainat, joiden maksamisessa on tai tulee olemaan vakavia ongelmia. Euroalueen pankeissa on melkein 1 000 miljardin euron edestä tällaisia ongelmalainoja, joista peräti neljäsosa on Italian pankeissa.
Suomi on asettanut ehdoksi, että pankkien riskejä vähennetään merkittävästi ennen yhteiseen talletussuojaan siirtymistä. Talletussuoja on osa pankkiunionia, jonka tarkoituksena on luoda kriisinhallintamekanismit seuraavaa kriisiä varten.
Vaikka Italian pankit ovat hankkiutuneet ongelmalainoista eroon tänä vuonna ennätysvauhdilla, samaa tahtia tulee jatkaa vielä vuosikausia ennen kuin Italian pankkisektori olisi Suomen hyväksymässä kunnossa.
Ensi vuonna tapahtuu kolme asiaa, jotka vaikuttavat Italian pankkeihin ja sitä kautta pankkiunionin viimeistelyyn.
Ensinnäkin vaalit pidetään näillä näkymin maaliskuussa. Gallupeja johtaa populistinen Viiden tähden liike, joka ei muodosta hallitusta minkään muun puolueen kanssa.
Silvio Berlusconin koalitio Matteo Salvinin euro- maahanmuuttovastaisen Lega Nordin ja äärioikeistolaisen Fratelli d’Italian kanssa nousee koko ajan gallupeissa ja hätyyttelee 40 prosentin rajaa, joka riittää uuden vaalilain nojalla enemmistöhallituksen muodostamiseen.
Toiseksi Euroopan keskuspankki vähentää tammikuusta alkaen euromaiden velkakirjojen tukiostoja. Italia on hyötynyt velkaostoista, sillä ne ovat painaneet korkoja alas alentaen velanhoitokuluja. Mitä enemmän tukiostojen vähentäminen nostaa Italian korkoja, sitä vakaampaa talouskasvua Italia tarvitsee velkojensa maksamiseksi.
Tämä voi olla vaikeaa, jos vaaleissa ei saada aikaan vakaasti toimivaa hallitusta. On täysin mahdollista, että hallitusneuvotteluja joudutaan Saksan tavoin käymään pitkään, joiden aikana virkamieshallitus pyörittää maata.
Kolmanneksi ongelmaveloista on syntynyt kiista Euroopan keskuspankin ja Italian välille, joka on ratkaistava. EKP on vaatinut pankeilta nopeampia toimia ongelmaveloista eroonpääsemiseksi nyt, kun nousukausi on koittanut. Italia on protestoinut varoittelemalla, että liian nopeat toimet syöksevät pankit ongelmiin, mikä vähentää velanantoa yrityksille ja vaarantaa talouskasvun.
Sekä Euroopan parlamentti että Eurooppa-neuvosto ovat asettuneet Italian puolelle ja syyttäneet EKP:tä toimivaltuuksiensa ylittämisestä.
Kun Saksan hallitus saadaan kasaan, tuleekin tehdä vaikeita valintoja paitsi rahaliiton uudistamisen, mutta myös aikataulujen suhteen.
Joko pankkien ongelmaluotoista pyritään mahdollisimman nopeasti eroon, mikä voi tyrehdyttää vihdoinkin alkaneen nousukauden.
Onkin mahdollista, että EKP joutuu ostamaan euromaille poikkeuksellisilla toimillaan vielä lisää aikaa, jotta uudistukset ehditään tehdä.
Toisaalta vatuloimalla pankkiunionin kanssa otetaan se riski, että seuraava kriisi ehtii iskeä ennen kuin kriisinhallintamekanismit on saatu toimintaan.
Suomen kaltaisten maiden periaatteellinen yhteisvastuun vastustaminen saattaakin johtaa myöhemmin kriisin iskiessä entistä suurempaan yhteisvastuuseen, jos tarvittavia institutionaalisia muutoksia ei saada tehdyä hyvän sään aikana.