Ruotsin monarkian historia hallitsijasukujen kautta

Kun koulun historian tunneilla käytiin läpi Ruotsin kuninkaita, itselläni oli vaikeuksia erottaa Kustaita, Kaarleja ja Aadolfeja toisistaan. Lomaillessani Tukholman saaristossa ja lukuisissa linnoissa ja linnoituksissa päätin opiskella kuninkaiden historian eri hallitsijasukujen kautta, olkaa hyvät.

Ruotsissa on ollut viisi eri hallitsijasukua (Vaasa, Pfalz, Hessen, Holstein-Gottorp & Bernadotte), minkä samankaltaiset etunimet peittävät alleen. Samoin suuret järjestysluvut ovat liioitelleet kuninkaallisten määriä. Monarkian valta on noussut ja laskenut suurvallan mukana ja kuningassukujen valtaa onkin mielekästä tarkastella monarkian ja aatelin välisenä suhteena.

Vaasat ja Ruotsin nousu suurvallaksi

Ruotsin kasvu suurvallaksi tapahtui Vaasojen aikana. Tarina alkaa, kun vuorineuvos Eerik Vaasan poika Kustaa Aadolf syrjäytti Tanskan kuningas Kristian II:n ja perusti monarkian, jossa kuninkuus periytyi. Kustaan tuoma vakaus perustui Ruotsin eroamiseen Tanskan johtamasta Kalmarin unionista, Lyypekin hallitsemasta Hansaliitosta ja Paavin johtamasta katolisesta kirkosta.

Kustaan kuoltua hänen poikansa Eerik XIV (kuninkaana 1560-1568), Juhana III (1568-1592) ja Kaarle IX (1599-1611) taistelivat vallasta. Juhana ja Kaarle syrjäyttivät ensin vainoharhaiseksi käyneen ja aatelia murhanneen Eerikin, jonka jälkeen ajautuivat keskinäiseen kamppailuun Ruotsin poliittisesta ja uskonnollisesta suunnasta. Kaarle ja Roomalle selkänsä kääntänyt aateli eivät hyväksyneet Juhanan katolista ja puolalaista poikaa Sigismundia hallitsijakseen ja Suomessa käydyn sisällissodan seurauksena Kaarlesta tuli kuningas Kaarle IX. Eerikin ja Kaarlen järjestysluvut liittoilivat huomattavasti heitä edeltäneiden kuninkaiden määrää.

Kuninkaiden aika meni paitsi valtakamppailuihin, myös sotimiseen. Kaarle IX:n kuollessa Ruotsi oli sodassa Tanskan, Venäjän ja Puolan kanssa. Isältä perityt sodat tekivät Kustaa II Aadolfista (1611-1632) yhden aikansa juhlituimmista sotasankareista, jota ihailivat niin Carl von Clausewitz kuin Napoleonkin. Kuninkaan sotiessa 30-vuotista sotaa kansleri Axel Oxenstiernasta tuli yksi Ruotsin merkittävimmistä valtiomiehistä, joka uudisti merkittävästi Ruotsin hallintoa. Oxenstiernalta on jäänyt elämään lentävä lause, ”poikani, kumpa tietäisit miten vähällä järjelle tätä maailmaa hallitaan”.

Kuninkaan kuollessa Lützenin taistelussa 1632, kuningattereksi nousi hänen 8-vuotias tytär Kristiina (1632-1654). Oxenstierna teki itsestään Ruotsin tosiasiallisen valtiaan ja kävi 30-vuotisen sodan loppuun, minkä myötä Ruotsi oli noussut eurooppalaiseksi suurvallaksi. Samaan aikaan Kristiinan holhoojahallitus jakoi aatelille läänityksiä ja monarkian valta väheni. Vaasojen aika päättyy hallitsijasuvun mieslinja sammuessa. Kaikkien tyrmistykseksi Kristiina päätti luopua kruunusta, käätyi katoliseksi ja matkasi Roomaan.

Pfalzilaisen suvun jatkuvat sodat

Kristiinan serkun Kaarle X Kustaan (1654-1660) valtaannoususta alkaa kuningashuoneen pfalzilainen aika, jota leimaavat monarkian vallan vahvistuminen ja sotien jatkuminen. Kaarle X Kustaa aloitti reduktion, jossa aatelille jaettuja läänityksiä palautettiin kuningashuoneelle. Hänen poikansa Kaarle XI:n (1660-1697) suorittaman ison reduktion myötä kruunun maanomistukset kasvoivat 1 prosentista ja 30 prosenttiin ja verotulot moninkertaistuivat. Reduktiosta hyötyivät myös talonpojat, sillä sen jälkeen kruunu, aateli ja talonpojat omistivat kukin noin kolmanneksen Ruotsin maista. Vuonna 1663 säädyt antoivat Kaarlelle itsevaltiuden.

Vaikka kruunun valta oli palautunut ja valtion tulot oli varmistettu, Ruotsin suurvalta alkoi heiketä jatkuvan sotimisen myötä. Ruotsin, Venäjän ja muiden laajenemishalut johtivat Kaarle X Kustaan pohjan sotaan (1655-1661) ja hänen pojanpoikansa Kaarle XII (1697-1718) kävi lähes koko kuninkuutensa ajan suurta pohjan sotaa (1700-1721) Venäjää, Tanskan ja Saksin muodostamaa liittoumaa vastaan, jotka halusivat valloittaa takaisin Ruotsin 1600-luvulla valtaamat alueet. Kaarle XII oli suurimman osan ajasta ulkomailla ja sai lopulta kuulan päähänsä Norjassa. Vähemmälle huomiolle Ruotsin kuninkaallisten historiassa on jäänyt Kaarle X Kustaan puoliso Hedvig Eleonoora, josta tuli vain 23-vuotiaana leskikuningatar ja hän toimi niin poikansa kuin pojanpoikansa holhoojahallitusten johtajana.

Vallasta riisuttu Hessenin kuningas

Kaarle XII oli lapseton, joten kuningattareksi nousi hänen siskonsa Ulriika Eleonoora (1718-1720), joka antoi kruunun kuitenkin nopeasti eteenpäin hesseniläiselle miehelleen Fredrikille. Fredrik I (1720-1751) neuvotteli rauhasta, jossa Ruotsi menetti lähes kaikki mertentakaiset alueet Baltiassa ja Saksassa sekä suuria osia Suomesta. Suuren pohjan sodan seurauksena Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja Venäjä nousi Itämeren hallitsijaksi.

Fredrik I:n myötä monarkia siirtyi hesseniläiseen aikaan ja Ruotsissa on kiistelty pitkään, oliko Kaarle XII:n kuoleman takana Fredrikin järjestämä salaliitto. Säädyt alistivat kuninkaan valtiopäiville ja Fredrik keskittyi edustustehtäviin, metsästykseen ja naisseikkailuihin. Heikentyneestä suurvalta-asemasta kertoo sekin, että Venäjä vaati Turun rauhassa vuonna 1743, että kruununperijäksi asetetaan Venäjä-mielinen saksalainen prinssi. Hesseniläinen kausi jäi näin ollen Fredrikiin.

Holstein-Gottorpit ja epäonnistunut suurvalta-ajan palauttaminen

Aadolf Fredrikin (1751-1771) myötä monarkia siirtyy Holstein-Gottorpien aikaan. Hatut ja myssyt taistelivat valtiopäivillä ja kuningas oli vain symbolinen keulakuva. Hänen poikansa Kustaa III (1771-1792) yritti ensin tasapainoilla säätyjen ja puolueiden välillä, mutta suoritti pian vallankaappauksen, jossa kuninkaan valtaa lisättiin valtiopäivien ja erityisesti aatelin kustannuksella. Hän teki valistuksen hengessä lukuisia uudistuksia, kuten kielsi kidutuksen ja julisti uskonnonvapauden sekä perusti Kuninkaallisen oopperan, Kuninkaallisen draamateatterin ja Ruotsin Akatemian. Kustaan valistunutta aikaa kutsutaan kustavilaisuudeksi.

Kustaa III:n aikaa voidaan pitää myös viimeisenä yrityksenä palauttaa Ruotsin suurvalta ja monarkian kultakausi. Kustaa III julisti Venäjälle sodan 1788 pyrkimyksenään palauttaa Fredrik I:n aikana menetetyt alueet, mutta sota päätyi parin vuoden jälkeen ilman rajamuutoksia. Lopulta aateliset juonivat salaliiton, kapteeni Jacob Johan Anckarström ampui kuningasta ruosteisella naulalla naamiaisissa ja kuningas kuoli pari viikkoa myöhemmin.

Kuninkaaksi nousi Kustaan poika Kustaa IV Aadolf (1792-1809), joka menetti Suomen sodassa (1808-1809) lopullisesti Suomen Venäjälle – puolet Ruotsin pinta-alasta ja kolmasosan väestöstä. Kustaa IV Aadolf vangittiin ja karkotettiin perheineen maasta. Suomen valtiollinen historia aloitetaan yleensä Suomen autonomian ajasta osana Venäjää, vaikka Ruotsin kuningashuoneiden historia on myös Suomen historiaa ja useat taistelut on käyty Suomessa.

Bernadotte-suvun valtaannousu

Väliaikaiskuninkaaksi nimettiin Kustaa III:n kuusikymppinen veli Kaarle XIII (1809-1818). Kaarle XIII oli lapseton, joten valtiopäivät määräsivät hänet adoptoimaan tanskalais-saksalaisen prinssin. Kruununprinssi kuitenkin kuoli pian valintansa jälkeen ja monien sattumusten jälkeen valtiopäivät määräsi vuonna 1810 kruununprinssiksi ranskalaisen sotilaan Jean-Baptiste Bernadotten, joka vastusti vallankumouksen hengessä rojalisteja.

Vallankumouksen myötä Bernadotte oli noussut aatelittomana marsalkaksi, toiminut sotaministerinä ja oli Napoleonin suosikki, minkä uskottiin takaavan hyvät välit Ranskaan ja auttamaan Suomen takaisin valtaamisessa. Bernadotte johti Ruotsia jo kruununprinssinä vanhan Kaarle XIII:n sairastellessa. Vastoin odotuksia hän solmi Venäjään läheiset välit, minkä seurauksena Norja yhdistyi Ruotsiin. Kaarle XIII:n kuoltua Bernadottesta tuli Kaarle XIV Juhana (1818-1844). Bernadottet ovat Ruotsin pitkäaikaisin hallitsijasuku, jotka hallitsevat edelleenkin.

Vuonna 1809 kirjoitettu uusi perustuslaki riisui kuninkaan itsevaltiudesta, mutta toimeenpanovaltansa turvin kuninkaat onnistuivat vielä vesittämään valtiopäivien reformeja. Ruotsin säätyvaltiopäivät lakkauttivat kuitenkin itse itsensä 1865, vuonna 1867 siirryttiin kaksikamariin valtiopäiviin ja otettiin käyttöön äänioikeus (joskin yli 35-vuotiaille ja vauraille rajattu). Vuosina 1907-1909 äänioikeus annettiin 24-vuotiaille miehille sekä tuloihin ja vaurauteen liittyvät vaatimukset poistettiin. Äänioikeus ulotettiin asteittain naisille vuosina 1919-1921.

I maailmansodan aikana sovittiin, että hallituksen tuli nauttia valtiopäivien luottamusta, mikä tarkoitti kuningasvallan loppua ja siirtymistä parlamentaariseen demokratiaan. Vuonna 1970 siirryttiin yksikamariseen parlamenttiin ja 1975 nykyiseltä kuninkaalta Kaarle XVI Kustaalta (kuninkaana 1973 lähtien) riisuttiin kaikki toimeenpanovalta, jolloin kuninkaasta tuli Ruotsin symbolinen johtaja. Vuonna 1980 valtiopäivät sääti kruunun perimysjärjestyksen uudistuksesta, joka tekee Victoriasta kruununprinsessan ja Ruotsin seuraavan kuningattaren.

1.8.2024 Poistettu maininta Kustaa III:n julistamasta lehdistönvapaudesta sekä lisätty tiedot äänioikeudesta sekä parlamentaariseen demokratiaan siirtymisestä.