Rinteen hallituksen tietopohjaisuuden epätietoinen romahdus
Sitoutumalla tietopohjaisuuteen hallitus on ajanut tietopohjaisuudella miinaan, joka voi räjähtää milloin ja miten vain.
Antti Rinteen työllisyyspoliitiikka on poliittinen eläin, jota melkein kaikki ihmettelevät.
Hallitusohjelman mukaan hallitus esittää toimenpiteet 30 000 uudesta lisätyöllisestä ensi elokuun budjettiriiheen mennessä. Jos tavoitteesta lipsutaan, riihessä arvioidaan jo tehtyjä menolisäyksiä, eli perutaan vaalilupauksista (s. 15).
Rinteen hallituksen tavoite on yhteensä 60 000 uutta työllistä, jolla on määrä saavuttaa budjetin tasapaino vuoteen 2023 mennessä. Kovan työllisyystavoitteen lisäksi hallitus on sitoutunut tietopohjaiseen päätöksentekoon – myös työllisyyspolitiikassa. Esimerkiksi aktiivimallista kirjattiin, ettei sen leikkuria pureta ennen kuin “työllisyysvaikutuksiltaan vastaavista toimenpiteistä on päätetty” (s. 130).
Rinteen hallituksen ongelma on, että työllisyysvaikutusten arviointi on osoittautunut vaikeaksi. Tarkemmin sanoen ne keinot, joilla työllisyysvaikutuksia helpohkosti pystytään arvioimaan, eivät sovellu Rinteen hallituksen suosimien toimenpiteiden arviointiin. Kuten Teemu Muhonen asian tiivisti, tietopohjaisesti on vaikea saavuttaa 30 000 lisätyöllistä ilman että sosiaaliturvaa leikataan.
Hallitus pyrkii ratkaisemaan ongelman tiedontuotannolla. Työministeri Timo Harakka on nimittänyt Markus Jäntin johtaman työryhmän arvioimaan keinoja työllisyysasteen nostamiseksi, minkä lisäksi valtiovarainministeriöönkin on haettu arvionnin ammattilaista vaikutuksia laskemaan.