Ranskan vasemmiston vaaliliitto tehnee Macronin politiikasta punaisempaa ja vihreämpää
Ranskan kesäkuun kansalliskokousvaalit ovat eräänlainen presidentinvaalien kolmas kierros.
Presidentinvaalien kolmanneksi jäänyt Jean-Luc Mélenchon onnistui yhdistämään vasemmistoliiton serkuspuolue La France Insoumisen (LFI), vihreät (EELV), kommunistit (PCF) ja historiallisesti myös sosialistit (PS, Suomen SDP:n vastine) vaaliliittoon ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.
Koska valituksi kustakin 577 vaalipiiristä tulee ainoastaan yksi ehdokas, puolueet pyrkivät maksimoimaan edustajien määrän kansalliskokouksessa asettamalla vain yhden ehdokkaan kuhunkin vaalipiiriin. Vaaliliiton taroituksena on saada enemmistö ja nostaa Mélenchon pääministeriksi.
Tuoreimman gallupin mukaan vasemmiston vaaliliiton puolueet olisivat tuplaamassa edustajamäärän 67 paikasta 135-165 paikkaan. Näin vasemmisto nousisi kansalliskokouksen suurimmaksi oppositioryhmäksi ollen suurempi kuin vanha keskustaoikeistolainen valtapuolue Les Républicains (LR) ja laitaoikeisto yhteensä. Tätä selittää paitsi tasavaltalaispuolueen romahdus, myös laitaoikeiston Marine Le Penin ja Eric Zemmourin kyvyttömyys yhteistyöhön.
Vastaavasti presidentti Macronin kokoama presidenttikoalitio olisi saamassa 310-350 paikan enemmistön. Koalitioon kuuluu Macronin Renessanssiksi nimensä muuttaneen La République En Marche -puolueen lisäksi keskustaoikeistolainen MoDem ja Macronin edellisen pääministerin (ja nykyisen vihamiehen) Éduoard Philippen Horizons-puolue.
Jos Macronin koalitioon liittyisi vielä republikaanit, pelin pitäisi olla selvä. Vaikka tasavaltalaiset ovat olleet tähän asti suurin oppositioryhmä kansalliskokouksessa, Macron on rekrynnyt tasavaltalaisista tasaisesti keskeisiä ministereitään. Esimerkiksi väistyvä pääministeri Jean Castex on Nicolas Sarkozyn entinen kabinettipäällikkö.
Ranskan erikoisen kahden kierroksen vaalitavan vuoksi vaaleihin sisältyy kuitenkin runsaasti taktista äänestämistä ja siten gallupeihin suurta epävarmuutta. Jos esimerkiksi äänestysaktiivisuus on alhainen, laitaoikeisto jää 2-kierroksella kotiin ja vasemmiston onnistuu houkutella uurnille nuoria, jotka eivät yleensä äänestä, Macronin enemmistö voi jäädä odotettua pienemmäksi.
Hyvä vertailukohta on edelliset vuoden 2017 vaalit, jolloin Macronin koalitio sai 356 paikkaa.
Epävarmuudesta Macronin leiristä viestii se, että hänen on ollut vaikeuksia löytää tulevaa pääministeriä. Jo ainakin kolme henkilöä on kieltäytynyt kunniasta. Macron vannoi viikonloppuna toisen kautensa virkavalan yksin tilaisuudessa, jossa tunnelma oli kuin Leninin mausoleumissa.
Tulevan pääministerin ominaisuus tuntuisi olevan sosialistitaustainen nainen. Huhujen mukaan pääministeri voisi tulla edellisen sosialistipresidentti Francois Hollanden kabinetista, mahdollisesti kulttuuriministeri Audrey Azoulay tai terveysministeri Marisol Touraine. Macronin suunnitelmissa on myös alistaa tulevan kabinetin kaikki lait ja erityisesti budjetti ilmastotavoitteille.
Macron on poliittinen kameleontti. Hän sulatti vanhan poliittisen keskustan itseensä, vaikka olisi voinut olla sekä sosialistien että republikaanien presidenttiehdokas. Macronin ensimmäinen kausi oli erikoinen sekoitus oikeistolaisia tarjontareformeja, vasemmistolaista sosiaalipolitiikkaa, hurmoshenkistä eurooppalaisuutta ja poliittisen islamin vastaisia kulttuurisotia.
Vaikka vasemmisto ei onnistuisi nostamaan Mélenchonia pääministeriksi, vasemmiston uusi nousu vienee Macronia toisella kaudella vasemmalle ja entistä vihreämmäksi.