Ranskan poliittinen keskusta sulaa Macroniin, mutta kuka johtaa Macronin jälkeen?

Profiilikuva
Blogit Vallan mahotonta!
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ranskan presidentinvaalien I kierroksella Emmanuel Macron löi tuntuvasti gallupit vajaan 28 prosentin kannatuksella, laitaoikeiston Marine Le Pen tuli toiseksi reilulla 23 prosentilla ja kolmanneksi tuli laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon vajaalla 22 prosentilla.

Vaikka II kierroksesta on tulossa vuoden 2017 toisinto, vaaleissa on monta poliittisesti merkillepantavaa kehitystä.

Merkittävin lienee perinteisen poliittisen keskustan täydellinen romahdus. Republikaanit saivat vielä vuoden 2017 vaaleissa noin 20 % kannatuksen ja nyt Valérie Pécresse putosi alle 5 prosenttiin. Sosialistien Anne Hidalgo sai ainoastaan 2 prosenttia.

Vielä vuoden 2012 presidentinvaaleissa sosialistit ja republikaanit saivat yhteensä 56 % kannatuksen.

Macron sai parhaan tuloksen istuvana presidenttinä sitten François Mitterandin 1988. Keskustaoikeisto vaikuttaa äänestäneen suoraan Macroniin.

Vastaavasti, keskustan luhistuessa poliittiset ääripäät vahvistuvat. Laitaoikeisto ja laitavasemmisto eli Le Pen, Eric Zemmour ja Mélenchon saivat yhteensä yli 52 prosentin kannatuksen.

Macron sai parhaan tuloksen istuvana presidenttinä sitten François Mitterandin 1988. Eilisissä puheissa republikaanien, vihreiden, kommunistien ja sosialistien ehdokkaat antoivat tukensa Macronille toisella kierroksella. I kierroksen perusteella tämä tarkoittaa noin 41 % annetuista äänistä.

Zemmour on odotettavasti tukenut Le Peniä, joiden yhteiskannatus I kierroksen perusteella oli reilut 30 prosenttia. Puheessaan Mélenchon ei tukenut Macronia, mutta vetosi neljä kertaa puheessaan, ettei Le Penille tule antaa yhtä ainutta ääntä. Mélenchonin äänestäjille tehtyjen kyselyiden perusteella 34 % äänestäisi Macronia, 30 % Le Peniä ja 36 % ei ottanut kantaa.

Toisin sanoen Le Penin voitto edellyttäisi, että Mélenchonin äänestäjistä merkittävästi suurempi osa äänestäisi Le Peniä kuin Macronia, mikä ei ole todennäköistä. Vaikka suurin osa Mélenchonin äänestäjistä jäisi kotiin, Macron jatkaa suurella todennäköisyydellä Ranskan presidenttinä.

Katseet kääntyvätkin siihen, heijastuvatko presidentinvaalin trendit myös Ranskan parlamenttivaaleihin, jotka pidetään kesällä.

Macronin todennäköisen toisen kauden kannalta on oleellista, kuinka suuren kannatuksen Macronin En Marche! -puolue saa ja jatkuuko sosialistien ja republikaanien romahdus myös parlamenttivaaleissa. Toinen kiinnostava kysymys on, minkälaiset parlamenttiryhmät laitaoikeisto ja -vasemmisto saavat.

Ranskan 2-kierroksen systeemi suosii joka tapauksessa poliittista keskustaa ja olisi loogista, että vanha poliittinen keskusta sulautuisi entisestään Macronin luomaan uuteen keskustaan. Lisäksi republikaani- ja sosialistipoliitikot ovat jo ilmaisseet halunsa toimia ministereinä Macronin kabinetissa.

Spekulaatiot ministerivalinnoista käyvät jo villeinä, kuten että pääministeriksi nousisi EKP:n nykyinen johtaja Christine Lagarde, ulkoministeriksi entinen pääministeri Édouard Philippe ja valtiovarainministeriksi nykyinen Eurooppa-ministeri Clement Beaune. Lagarde ei ole siirtymässä EKP:stä pois, mutta on kiinnostavaa että tällaisella vaihtoehdolla ylipäätään spekuloidaan.

Macronin todennäköinen toinen kausi tulee olemaan merkittävä Ranskan poliittisen kehityksen kannalta. Ranskan puoluekenttä on raunioina, eikä ainakaan vielä ole selkeyttä, kuka kykenisi jatkamaan Macronin jälkeen uuden poliittisen keskustan johtajana.

Ilmoita asiavirheestä