Rakkautta ja anarkiaa: Werner Herzogin radikaali ja inspiroiva unelmointi

Werner Herzog on tunnettu eksistentiaalisesta saksalaisaksentista, jonka ansiosta hänestä on tullut yksi omaperäisimmistä pop-ikoneista. Herzog on hypnotisoinut näyttelijöitään, syönyt kenkänsä ja uhannut tappaa näyttelijädiiva Klaus Kinskin ja itsensä Aguirren (1972) kuvauksissa. Viimeisimpänä Herzog on näytellyt pitkälti itseään Mandolorian -spinoffissa sekä myöntänyt, että hänen tavaramerkiksi muodostunut puhetapansa on osin näytelty.

Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla (14.-24.9.2023) näytettävä Thomas von Steinaeckerin dokumentti onkin elokuvan ystävälle viehättävä läpileikkaus Herzogin yli 50-vuotisesta urasta ja erikoisesta elämänasenteesta. Dokumentissa esimerkiksi näytetään, miten Herzogia ammuttiin ilmakiväärillä vatsaan kesken haastattelun vuonna 2007. Herzog ja haastattelija ajavat kylmänrauhallisesti studioille ja katselevat haavaa, johon Herzog toteaa, ettei se näytä kovin vakavalta. Herzog ei ole kiinnostunut kuka häntä ampui tai miksi.

Herzogin itsensä lisäksi dokumentissa pääsevät ääneen Hollywood-tähdet, kuten Chloé Zhao, Robert Pattinson, Nicole Kidman, Christian Bale ja Joshua Oppenheimer. Valitettavasti dokumentissa ei ole Nicolas Cagea, jonka mukaan Herzog antaa näyttelijöilleen valtavan vapauden, eikä koskaan ota kuin maksimissaan 2-3 ottoa.

Radical Dreamer ei käy lainkaan läpi Herzogin yksityiselämää, eikä edes analysoi hänen massiivista ja obskyyriä tuotantoaan. Dokumentissa Herzog lähinnä kertoilee tavastaan unelmoida ja tehdä elokuvaa. Vaikka Herzog on tehnyt paljon dokumentteja, hän ei ole koskaan haastatellut dokumenttiensa kohteita, sillä hän ei ole journalisti vaan runoilija. Herzog myös luennoi elokuvantekemisestä, ei niinkään korostaakseen taituruuttaan vaan opettaakseen, miten välttää tietynlaiset virheet. Kenties tämän vuoksi dokumentissa muistellaan myös paljon Fitzcarraldoa, jonka legendaarisista kuvauksista, joissa 30 tonnia painava höyrylaiva hinattiin kivikautisella tekniikalla mäen yli, julkaistiin jo elokuvan ilmestymisvuonna 1982 oma erillinen dokumenttinsa Burden of Dreams.

Dokumentti ei ylläpidä Herzog-myyttiä vaan on yllättävän suoraviivainen läpileikkaus Herzogin filosofiasta. Vaikka Herzog on tunnettu äärimmäisistä tavoistaan venyttää elokuvakerronnan muotoja, dokumentti on erittäin kepeä ja jopa lempeä. Steinaeckerin itsensä mukaan tarkoitus ei ollut esittää itse kysymyksiä vaan ennemminkin kertoa Herzogin tarina balladin muodossa, jotta hänen tapansa kysyä ja oppia välittyisi katsojille ja toimisi inspiraationa. Radikaaleinta Herzogin filosofiassa näyttäisikin olevan juuri avoimuus. Avoimuus ei ole jotain, jonka avulla voidaan käsitellä ihmismielen pimeimpiä ämpärinpohjia vaan jotain, jonka varjolla voidaan päästä jonnekin mielenkiintoiseen ja saavuttaa jotain ennaltamääräämätöntä. Herzog tietää mitä etsii, vaikkei sitä aina löytäisi.