R&A2020: 700 tunnin stalinistinen Truman Show

DAU. Natashaa katsoessa tuli mieleen Lars von Trier Neuvostoliitossa.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti asettaa Suomessa levitettäville elokuville ikärajat. Tavakseni on muodostunut silmäillä Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalien katalogista ne elokuvat, joille on annettu K-18-leima: mitä näissä elokuvassa on sellaista, että alaikäiset eivät niitä saisi katsoa lain nojalla?

Nämä ”lapsilta kielletyt ja moraalisesti kyseenalaiset” elokuvat ovat siitä mielenkiintoisia, että ne kertovat myös moraali-ihanteista, kulttuurista, ajasta. Toisaalta elokuvat ovat taidetta ja taiteellisen vapauden ansiosta samaan aikaan irrallaan ajasta, kulttuurista ja moraalisista ihanteista.

Tämä aiheuttaa jatkuvaa ristivetoa, sillä katsoja ei ole irrallaan ajasta. Ilman sensuuriakin ihmiset ovat käyneet iät ja ajat kulttuurisotia siitä, mitä taiteen nimissä saa sanoa ja miten.

Tämän vuoden ainoa K-18-elokuva R&A-festivaaleilla on Ilja Hržanovskin ja Jekaterina Oertelin ohjaama DAU. Natasha. Kyseessä on jo 15 vuotta jatkuneen suuruudenhullun projektin ensimmäinen osa, jossa näyttelijät elivät vuosikausia Ukrainaan rakennetuissa Euroopan suurimmissa kuluisseissa, joissa näyttelijät simuloivat elämää Neuvostoliitossa.