Puola joutuu EU-tuomioistuimeen, mutta tuomarit tuskin ratkaisevat oikeusvaltiokiistaa

EU-komissio ilmoitti viime viikolla vievänsä Puolan EU-tuomioistuimeen. Syynä on Puolan perustuslakituomioistuimen linjaus vuodelta 2021, jonka mukaan EU:n perussopimukset ovat joiltain osin Puolan perustuslain vastaisia ja siten myös Puolan perustuslaki on ensisijainen suhteessa EU-oikeuteen.

EU-tuomioistuin on jo aiemmin asettanut Puolalle miljoonan euron suuruisen päiväsakon kunnes Puola lakkauttaa erityisen korkeimman oikeuden kurinpitojaoston, joka on asettanut tuomareita sivuun tehtävistään. Puola ei ole toistaiseksi lakkauttanut jaostoa ja sakko on jo kasvanut noin 480 miljoonaan euroon. Näiden lisäksi komissio on blokannut Puolalle korvamerkityt 36 miljardin euron elpymisrahat, kunnes Puola uudistaa tuomareiden nimityskäytäntöjä ja palauttaa sivuun siirretyt tuomarit virkoihinsa.

Uusimman oikeusjutun myötä Puola onkin ajautumassa erikoiseen perustuslailliseen kaaokseen. Mateusz Morawieckin hallitus on neuvotellut komission kanssa minimiehdoista, jotka täyttämällä Puola saisi sille luvatut elpymisrahat. Lakiesitykset jouduttiin viemään senaatissa läpi opposition tuella, sillä hallitukseen kuuluva EU-vastainen Yhtenäinen Puola ja sitä johtava oikeusministeri Zbigniew Ziobro vastustavat elpymispakettia. Lisäksi presidentti Andrzej Duda on kieltäytynyt hyväksymästä lakeja ennen kuin perustuslakituomioistuin on tarkastanut niiden yhdenmukaisuuden Puolan perustuslain kanssa. Siis samaan perustuslakituomioistuimeen, jonka komissio on juuri päättänyt viedä EU-tuomioistuimeen. Asian käsittelystä tulee esimerkiksi vastaamaan perustuslakituomioistuimen johtaja Julia Przyłębska, jonka kausi joidenkin tuomareiden mukaan päättyi jo vuonna 2022, mutta joka itse on sanonut kautensa päättyvän vasta 2024.

Onkin yleisesti arvailtu, että komission vietyä maan EU-tuomioistuimeen Puola tuskin saa elpymisrahoja ainakaan ennen loppuvuodesta järjestettäviä parlamenttivaaleja. Elpymisrahojen menettäminen voi parantaa Puolan entisen pääministerin ja Eurooppa-neuvoston johtajanakin toimineen Donald Tuskin johtaman opposition mahdollisuuksia loppuvuoden vaaleissa. PiS johtaa kuitenkin edelleen tukevasti gallupeja, joskaan ei ole selvää, saako se vaalien jälkeen muodostettua toimivaa enemmistöhallitusta.

Puolan oikeudellinen kaaos tuo esiin myös EU:n oikeusvaltiokiistan poliittisen luonteen. Vaikka Puolan ja komission kompromissi elpymisvaroista toteutuisi, se koskee ainoastaan sivuun siirrettyjen tuomareiden palauttamista virkoihinsa sekä lanseeraa erityisen ”uskottavuustestin” tuomareille, jotka on nimitetty virkohinsa oikeusvaltioperiaatteen vastaisesti. Toisin sanoen kompromissi ei korjaa räikeimpiä oikeusvaltioloukkauksia, eikä koske niitä uudistuksia, jotka ovat mahdollistaneet maan perustuslakituomioistuimen ja tuomareita nimittävän neuvoston poliittisen haltuunoton. Jos oppositio nousisi valtaan, poliittisesti nimitetyt tuomarit todennäköisesti jatkavat viroissaan.

Toisin sanoen oikeusjutut tuskin loppuvat ja komissio joutunee jatkossakin nostamaan kanteita ja EU-tuomioistuin lätkimään lisää sakkoja, mikä itsessään asettaa kyseenalaiseksi unionin uskottavuuden puolustaa EU-oikeuden ensisijaisuutta tai kansallisten tuomioistuinten riippumattomuutta. Nicole Scicluna ja Stefan Auer ovatkin todenneet, että Puolan oikeusvaltiokiistaa ei voida voittaa oikeudellisesti sillä kyseessä on poliittinen kamppailu siitä, mitä EU:n jäsenmaana oleminen tarkoittaa ja mitä unionin perusarvot ovat käytännössä.