Porvarihallitus halutaan, koska "vihan hallitus" ei saisi sovittua työttömyysturvan leikkauksista, paikallisesta sopimisesta tai eläkeiän nostosta
Eduskuntavaaleihin on nelisen kuukautta ja spekulaatiot ovat alkaneet.
Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmen korvaan on kuiskuteltu, kuinka elinkeinoelämä maanittelee keskustaa mukaan porvarihallitukseen. Joissain piireissä sorvataan jopa ”merilevähallitusta”, johon kuuluisivat kokoomus, PS, vihreät ja RKP. Vaikka ajatus perussuomalaisten ja vihreiden ”merilevästä” tuntuu kulttuurisotien valossa mahdottomuudelta, on sosiaalidemokraattien jättämisessä oppositioon luokkasotien kannalta paljonkin järkeä.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies luetteli toiveita seuraavalle hallitukselle: työttömyysturvan uudistus, paikallisen sopimisen lisääminen ja eläkeuudistus. Eli käytännössä ansiosidonnaisen leikkaus, kulku pois yleissitovista työehtosopimuksista ja eläkeiän nosto. Lisäksi EK:n työelämäasioista vastaava johtaja Ilkka Oksala vaati työrauhalainsäädännön uudistamista lakko-oikeuden rajaamiseksi.
SAK:n vaalitavoitteet ovat suurinpiirtein päinvastaiset: yleissitovuuden vahvistaminen työehtosopimusjärjestelmässä, alipalkkauksen kriminalisointi ja ammattiliittojen joukkokanneoikeus. Lisäksi SAK ja Teollisuusliitto ovat pitäneet esillä kiky-maksujen palauttamista työnantajille solidaarisuuden eleenä nykyisen korkean inflaation oloissa sekä siirtymistä Ruotsin malliin, jossa liitot sopisivat ennen varsinaisia palkkaneuvotteluita keskenään yhteisestä palkankorotustarpeesta.
Viime viikolla Sanna Marin sanoi SAK:n vaalitentissä, että yleissitovien työehtosopimusten on säilyttävä, minkä lisäksi hän kannattaa ammattiliittojen kanneoikeutta ja alipalkkauksen kriminalisointia. Koska kyseessä on SAK:n keskeiset vaalitavoitteet, hän saikin ablodit yleisöltä. Varmaankin myös kikyn peruminen hänelle sopisi.
Tämänhetkisten gallupien valossa kokoomuksen ja SDP:n ympärille muodostettava sinipuna on yleisin veikkaus seuraavaksi hallitukseksi. Jos SDP olisi hallituksessa, työnantajapuolen keskeiset tavoitteet ensi hallituskaudella tuskin etenisivät. Vaikka valtiovarainministeriön virkamiesraportit velkaantumisen taittamisesta tarjoavat kokoomukselle kättä pidempää hallitusneuvotteluihin, kokoomuksella ja SDP:llä olisi täysi työ sopia talouspolitiikasta ja rääpiä kasaan 4 miljardin edestä leikkauksia, joita kokoomus on vaatinut.
Sinipuna olisikin hallitus, joka vihaisi itseään ensimmäisestä päivästä lähtien. Keskusta pääsisi kuitenkin nautiskelemaan oppositioon ja katsomaan, onko sen kannatus jäänyt ”vihan hallituksen” jatkuvasta riitelystä huolimatta pysyvästi matalemmalle tasolle.