Blogit

Tutkija Antti Ronkainen seuraa maailmantalouden murrosta.

Poliitikkojen tunku Euroopan keskuspankkiin ilmentää populismin uutta aaltoa asiantuntijoita vastaan

Blogit Vallan mahotonta! 8.2.2018 10:15
Antti Ronkainen
Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Euroopan keskuspankin tulisi olla jäsenmaista ja EU-instituutioista riippumaton toimija, joka tekee rahapolitiikkaa itsenäisesti. Seuraavan kahden vuoden aikana käynnistyy kuitenkin varsinainen politiikan super bowl, kun jäsenmaat joutuvat täyttämään peräti neljä EKP:n johtokunnan paikkaa.

Euroryhmä valitsee 19. helmikuuta seuraajan varajohtaja Vitor Constanciolle (Portugali). Ensi vuonna avautuu kolme paikkaa lisää, kun pankkivalvonnasta vastaavan Benoît Cœuré (Ranska), pääekonomisti Peter Praetin (Belgia) ja pääjohtaja Mario Draghin (Italia) 8-vuotiskaudet päättyvät.

Jäsenmaiden tulee löytää kansallisuuksien tasapaino, mutta myös pohjoisen ja etelän sekä Saksan ja Ranskan välinen tasapaino. Lisäksi sukupuoli tulisi huomioida. Johtokunnassa on ollut koko EKP:n historian aikana vain 3 naista. 

Kaupanteon seurauksena myös Suomi voi saada jäsenen EKP:n johtokuntaan.

 

Eilen päättyi hakuaika EKP:n varajohtajaksi. Paikkaa hakivat ainoastaan Irlannin keskuspankin johtokunnan jäsen Philip Lane ja Espanjan nykyinen valtiovarainministeri Luis de Guindos.

Guindos itse uskoo tulevansa valituksi, sillä hän on lähellä Saksan linjaa ja Espanjan on korkea aika saada edustaja johtokuntaan. Edellisen kerran Espanjaa johtokunnassa on edustanut Jose Manuel Gonzalez Paramo, jonka kausi päättyi 2012. Kirjoittamattoman säännön mukaan johtokunnassa on aina Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan edustajat.

Guindos olisi kuitenkin ensimmäinen johtokunnan jäsen, joka siirtyisi suoraan hallituksesta keskuspankkiin. Vaikka Guindosin valinta saattaa olla taputeltu, hänen valintansa herättänee kysymyksiä keskuspankin politisoitumisesta. 

Seuraavaksi täytetään pääekonomistin paikka vuoden päästä. Huhujen mukaan Lane hakee myös tätä paikkaa, ellei tule valituksi varajohtajaksi. Irlannin luulisi saavan jonkun paikan, sillä Irlannilla ei ole koskaan ollut jäsentä johtokunnassa, vaikka se on ollut mukana euron perustamisesta lähtien. 

 

EKP:n nälkäpelit huipentuvat, kun Draghille valitaan seuraaja.

Seuraajaksi on huhuttu Saksan Bundesbankin johtajaa Jens Weidmannia. Weidmann on äänestänyt elvytystoimia vastaan ja vaatinut niiden pikaista lopettamista. 

Seuraava johtaja nimitetään kuitenkin vasta ensi vuoden lopulla ja sitä ennen ehtii tapahtua paljon. Esimerkiksi eurokriisin aikana Bundesbankia johtanutta Axel Weberiä povattiin seuraavaksi johtajaksi, mutta hän erosi vastalauseena EKP:n velkaostoille. Draghi valittiin mustana hevosena. Mikäli tilanteet kehittyy suuntaan, jossa ei ole odotettavissa poikkeuksellisten elvytystoimien poistamista Weidmannin haluamalla tavalla, myös hän saattaa jättäytyä kilpailussa syrjään.

Viimeisenä täytetään pankkivalvonnasta vastaavan Cœurén paikka. Emmanuel Macron nimitti entisen puolustuministeri Sylvie Goulardin Ranskan keskuspankkiin, vaikka Goulard joutui eroamaan Macronin kabinetista EU-parlamentin rahojen väärinkäytön vuoksi.

Goulard on ollut Macronin tärkeä avustaja hänen menestyksellisestä presidentinvaalikampanjastaan lähtien ja on arveltu, että hän on Macronin ehdokas EKP:n johtokuntaan. Lisäksi on syytä muistaa, että vuoden 1998 jälkeen on kulunut ainoastaan 6 kuukautta, jolloin Ranskalla ei ole jäsentä johtokunnassa. 

 

Myös Suomi tavoitellee paikkaa johtokunnasta. Edellinen suomalainen johtokunnassa on ollut Sirkka Hämäläinen, jonka kausi päättyi 2003. Tältä kantilta nyt olisi myös Suomen vuoro. 

Lisäksi Suomi ei hakenut euroryhmän puheenjohtajuutta, sillä se satsasi alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimon valitsemiseksi euroryhmän kokouksia valmistelevan eurotyöryhmän johtajaksi.

Hollanti kuitenkin kiilasi ohi, kun se kieltäytyi muiden maiden ehdotuksesta Jeroen Dijsselbloemin pestin jatkamisesta, jotta sai asetettua ehdokkaansa työryhmän johtoon. Hans Wijlbrief valittiin johtajaksi ja Dijsselbloem siirtyi neuvonantajaksi Euroopan vakausmekanismiin. Tämä tarkoittanee, että Hollanti ei saa omaa ehdokastaan EKP:n johtokuntaan.

 

Luonnollinen valinta Suomen kandidaatiksi olisi Erkki Liikanen.

Liikanen on rahapolitiikan konkari, joka on johtanut Suomen pankkia vuodesta 2004 ja nähnyt eurokriisin EKP:n neuvostosta käsin. Hän on pidetty henkilö sekä Frankfurtissa että Brysselissä.

Liikanen voisi tavoitella joko pankkivalvonnasta vastaavan jäsenen tai pääekonomistin paikkaa. Vuonna 2012 julkaistiin Liikasen raportti, jossa oli esityksiä Euroopan pankkien sääntelemiseksi.

Toisekseen Liikanen on muuttanut Suomen pankin eräänlaiseksi thinktankiksi, joka ottaa aktiivisesti kantaa Suomen kilpailukykyyn ja budjettipolitiikkaan. Liikasen lausahdus tulee jäämään historiaan, jonka mukaan vaaleihin eivät kuulu talouden faktat vaan ainoastaan poliittiset arvovalinnat. 

Esimerkiksi Sipilän hallituksen 10-15 % kilpailukykytavoite on Suomen pankin kynästä. 

 

Jos Saksa saa vihdoin EKP:n johdettavakseen, tämä voi tarkoittaa politiikkamuutosta. Bundesbankin mukaan EKP:n liian löysä rahapolitiikka on poistanut kilpailukykyongelmista kärsiviltä euromailta kannusteet rakenteellisiin uudistuksiin, kun ne EKP:n toimien ansiosta ovat saaneet halpaa rahaa muutenkin. 

Käytännössä tukitoimista ja matalista koroista luovuttaisiin nopeammin.

Toisaalta euromaat hyötyvät EKP:n poikkeuksellisista toimista halvempana velkarahana ja parempana kilpailukykynä halvemman euron ansiosta. Siten poliittinen paine jatkaa näitä toimia on kova.

Espanjan Guindos ja Guilard Macronin mahdollisena valintana ilmentävät käännettä, jossa keskuspankkiin pyritään istuttamaan teknokraattien sijaan poliitikkoja. 

Myös Suomi on edistämässä keskuspankin politisoimista, sillä Liikasen todennäköinen seuraaja Suomen Pankin johtajana on Olli Rehn. Rehn valittiin poliittisella mandaatilla Suomen Pankin johtokuntaan Sipilän hallituksen elinkeinoministerin pallilta ohittaen esimerkiksi Suomen pankin osastopäällikkö Tuomas Välimäen ja valtiovarainministeriön osastopäällikkö Markus Sovalan

On oletettavaa, että poliitikot suhtautuvat keskuspankin itsenäisyyteen ja rahapolitiikan tehtäviin eri tavoin kuin taloustieteellisen koulutuksen saaneet pankkiirit. 

 

Voikin olla, että EKP:n johtokuntaa nimitettäessä nähdään etelän ja pohjoisen, Ranskan ja Saksan sekä naisten ja miesten välisen tasapainon lisäksi kokonaan uudenlainen kamppailu, nimittäin teknokraattien ja poliitikkojen taisto.

Euroopan keskuspankin politisoituminen on ilmiö, josta tulisi olla kiinnostunut aikana, jota leimaa toisaalta talouspolitiikan teknokratisoituminen ja toisaalta lisääntyneen asiantuntijavallan vastustaminen populismilla. 

Eriskummallisella tavalla nimenomaan poliitikkojen valinta johtokuntaan tarkoittaisi eräänlaista populistista niskalenkkiä rahapolitiikasta ja asiantuntijavallasta.