Pelastaako uusmonetarismi meidät MMT:ltä?
Ajat ovat muuttuneet: 1980-luvulla keskuspankkien piti painaa inflaatio alas, nyt inflaatiota pitää nostaa ylös.
Pelkäänpä, että vastaus kysymykseen on kielteinen.
Antti Rinteen talouspolitiikka tuskin vie Suomea Kreikan kautta Venezuelaan ja sieltä Zimbabween. Sen sijaan on erittäin suuri riski, että EKP ja yhteisvaluutta euro vievät koko euroalueen Japaniin.
Japanissa alkaa nyt neljäs vuosikymmen, kun maan kasvu, inflaatio ja siten myös korot matelevat. Keskuspankki tekee kaikkensa, jotta inflaatio nousisi. Sekään ei nosta inflaatiota, että julkisvelka on yli 250 prosenttia suhteessa bkt:hen.
Milton Friedmanin mukaan ”inflaatio” on aina ja kaikkialla rahapoliittinen ilmiö. Monetaristinen käänne loi pohjaa itsenäisten keskuspankkien synnylle, jotka keskittyivät hintavakauden ylläpitämiseen.
— lemasabachthani (@lemasabachthani) June 19, 2019
EKP:n väistyvä johtaja Mario Draghi jakaa edelleen monetarismin perusoletuksen toteutamalla, että EKP voi nostaa yksinkin inflaation 2 prosenttiin. Draghin aikana EKP on kehittänyt kyvyn luoda instrumentteja ”mandaattinsa sisällä”, jotta se voi saavuttaa mandaattinsa vaatiman 2 prosentin inflaatiotavoitteen.
Ajat Friemanin ja Draghin välillä ovat kuitenkin erilaiset: 1980-luvulla keskuspankkien piti painaa inflaatiota alas, nyt keskuspankkien pitäisi nostaa inflaatio 2 prosenttiin.
Entä jos monetarismin opinkappale inflaatiosta rahapoliittisena ilmiönä pätee paremmin inflaation laskemiseen kuin nostamiseen?
Deflaatiota aiheuttavat tekijät eivät ole keskuspankkien päätettävissä. Niitä ovat esimerkiksi globalisaatio ja tuotannon siirtyminen itään, väestörakenteen muutos, digitalisaatio, eriarvoistuminen jne.
Nämä ovat asioita, jotka valtioiden pitäisi ratkaista globaalisti. Ei näytä kovinkaan hyvältä poliittisen polarisaation, identiteettipolitiikan ja kulttuurisotien aikana.
Japanin tie on paljon parempi kuin Kreikan tie. Mutta silti on syytä puhua finanssipolitiikan ja rahapolitiikan koordinaatiosta.
Ei olekaan vaikea allekirjoittaa Kreikan entisen valtiovarainministeri Yanis Varoufakisin kolumnia, jossa hän neuvoi EKP:n tulevaa johtaja Christine Lagardea painostamaan Berliiniä löysäämään rahaliiton budjettisäännöistä.
Liian kireä fipo ylläpitää alhaista kysyntää, joka on keskeinen alhaisen inflaation lähde. Jos valtiot epäonnistuvat purkamaan matalaa inflaatiota ylläpitäviä tekijöitä, keskuspankit putoavat omien inflaatiotavoitteidensa vangeiksi.
Uusmonetarismi lipsahtaakin helposti MMT:ksi, vaikka sitä ei sillä nimellä kutsuttaisi.
Tämä hyvä valtioille, koske se pitää rahoituskulut pysyvästi matalalla. Mutta pysyvä matala kasvu ja menetetyt sukupolvet tulisi silti pyrkiä välttämään.