Ovatko Saksan legaaliset aktivistit ordoliberaaleja vai marxilaisia?
Finanssikriisin jälkeinen kapitalismi ei kestäisi ordoliberaalia rahapolitiikkaa.
— lemasabachthani (@lemasabachthani) May 5, 2020
Saksan perustuslakituomioistuin antoi 5.5. poliittisesti merkittävän ratkaisun. Tuomioistuin vaati Euroopan keskuspankkia antamaan lisää perusteita euromaiden velkakirjojen tukiostoille tai se kieltää Bundesbankin osallistumisen EKP:n tukitoimiin.
Pyrkimyksenä on rajoittaa EKP:n rahapolitiikkaa tulevaisuudessa, mikä rajoittaisi merkittävästi EKP:n kykyä toimia ”modernina” keskuspankkina. Finanssikriisin jälkeen keskuspankit ovat pitäneet ohjauskorot nollassa, minkä lisäksi ne ovat painaneet erilaisilla tukiohjelmilla valtionlainojen korkoja alas.
Saksan mentaalisessa historiassa keskuspankin rahoittama velka on perisynti, joka johtaa saksalaisen myymään sielunsa Faustin tavoin Saatanalle tai sitten Hitlerille. Siksi Saksan ehto D-markan hylkäämiselle oli, että EKP:stä tehtäisiin turboahdettu versio Bundesbankista. EKP:ltä kiellettiin valtioiden rahoittaminen (artikla 123) ja sille annettiin laaja itsenäisyys hintavakauden ylläpitämiseksi.
Eurokriisin aikana EKP joutui hylkäämään osan ordoliberaalista perinteestään.
EKP aloitti vuonna 2010 Kreikan ensimmäisen tukipaketin yhteydessä euromaiden velkakirjojen tukiostot ja on 10 viimeisen vuoden aikana laajentanut tukistoja tasaisesti.* Tukiostojen toiminta perustuu pitkien korkojen alentamiseen ja sitä kautta euromaiden korkomenojen merkittävään pienentämiseen. Kun Italian ja Espanjan korot putosivat vuoden 2012 kesän jälkeen, ei riittämättömästä Euroopan vakausmekanismista tarvinnut antaa tukipakettia suurille kriisimaille ja euromaiden velkakriisi oli siltä osaa ohi.
EKP:n toiminta on täysin vastoin ordoliberaaleja opinkappaleita, joiden mukaan finanssimarkkinoiden tulee rankaista euromaita liian löysästä rahapolitiikasta korkeammilla koroilla. Jos EKP poistaa korkoraipan, koko euroalueen talouspoliittinen filosofia romahtaa. EKP:n toiminta poistaa jäsenmaiden motiivit rakenteellisiin uudistuksiin, velkaantuminen jatkuu, keskuspankki antautuu poliitikkojen käsikassariksi ja Faust myy jälleen sielunsa Saatanalle.
Saksan ordoliberaalit legalistit ovat alkaneet tehdä joukkokanteita EKP:n toimista Karlsruhessa sijaitsevaan Saksan perustuslakituomioistuimeen. Kaikkiaan 1750 ekonomistia ja juristia allekirjoitti joukkokanteen, johon Karlsruhe otti kantaa pari viikkoa sitten.
Joukkoon kuuluu Saksan talouspoliittista oikeistoa, joka on toiminut esimerkiksi alkuperäisessä Alternative für Deutschlandissa. Sittemmin radikaalioikeistolaiseksi maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi muuttunut AfD syntyi alunperin professoreiden puolueena, jonka tarkoituksena oli irrottaa Saksa eurosta ja rajoittaa EKP:n tukitoimia, mutta myös rapauttaa oikeusjuttujen avulla EU:n oikeudellista järjestystä.
Legalisteilla on oikeudellisesti vahva pointti: EKP:n toimet ovat artiklan 123 hengen vastaisia. EKP on joutunut pelaamaan legaalista peliä tavalla, jossa se on kiertänyt artiklan 123 rahoituskieltoa perustelemalla ohjelmien tarpeellisuuden sen ainoalla mandaatilla, hintavakaudella. EKP onkin käyttänyt Saksan vaatimaa itsenäisyyttään erkaantuakseen Bundesbankin ordoliberaalista rahapolitiikasta.
Legalistien mukaan EKP:n tulisi palata Bundesbankin rahapolitiikkaan.
Kuitenkin myös EKP:llä ja EU-tuomioistuimella on pointti. Vaikka EKP kiertää artiklaa 123 luovasti ja EU-tuomioistuin siihen ystävällisesti osallistuu, ilman EKP:n tukitoimia euromaiden korot pompsahtaisivat, mikä käynnistäisi uuden eurokriisin ja ilman Italian pelastamista euroalue hajoaisi ennen huomisaamua.
Finanssikriisin jälkeinen kapitalismi ei kestäisi ordoliberaalia rahapolitiikkaa. Se on tullut riippuvaiseksi matalista koroista ja keskuspankkien jatkuvista tukitoimista. Tätä samaa keskuspankkikapitalismia on harjoitettu Japanissa jo 1990-luvun alun finanssiromahduksesta lähtien.
Vaikka asiaa voi tarkastella perustellusti monelta eri kannalta riippuen siitä preferoiko jäsenmaiden perustuslakeja, oikeusvaltioperiaatetta, syvempää EU:n integraatiota ja aktiivisempaa rahapolitiikkaa, tapaus saa silti miettimään saksalaisten legaalisten aktivistien motiiveja.
Ovatko nuo 1750 ekonomistia ideologisia ordoliberaaleja, jotka haluavat palvoa ikuisesti Bundesbankin suurta ja mahtavaa historiaa ja perintöä? Vai ovatko he vallankumouksellisia marxilaisia, jotka käyttävät oikeusjuttuja pyrkimyksenään romahduttaa euroalue, joka ei tule toimeen ilman faustista liittoa keskuspankkien kanssa? Tapaukseen tuo oman ironiansa, että Karlsruhe jätti ratkaisunsa 5.5. – Karl Marxin syntymäpäivänä!
Samalla oikeusjuttu tuo esiin erittäin visaisia pulmia euron oikeudellisesta järjestyksestä.
Edellyttääkö oikeusvaltioperiaate EU:ssa perustuslakien vai EU-oikeuden ensisijaisuutta? Kuinka järkevää on, että EKP:n rahapolitiikan vastineena ei ole euroalueen valtiovarainministeriötä? Voidaanko ylipäätään juridisesti erottaa finanssipolitiikka ja rahapolitiikka tai taata keskuspankin itsenäisyys? Tällä hetkellä EKP:n itsenäisyyttä uhkaa Saksan perustuslakituomioistuin.
Selkeintä olisikin, jos poliitikot koronakriisin yhteydessä korjaisivat EKP:n mandaattia ja artiklaa 123 niin, että EKP voisi tiettyjen poikkeuksellisten ehtojen vallitessa rahoittaa jäsenmaita, eikä EKP:n tarvitsisi jatkaa kafkamaisia oikeusjuttuja Karlsruhen kanssa.
Koska aihe on vakava, oikeusjuttu jatkunee kuitenkin koomisesti.
EKP:n mandaatin muuttamisen ja kriisin nopean ratkaisun sijaan kerran aloitettua legaalista peliä jatketaan.
Bundesbank, joka on äänekkäimmin vastustanut EKP:n tukistoja, joutunee puolustamaan EKP:n toimia Karlsruhessa.
Lisäksi on todennäköistä, että Karlsruhen parin viikon takainen ratkaisu on edistänyt Saksan ja Ranskan kompromissia, jossa maat ehdottavat komissiolle oikeutta velkaantua 500 miljardin edestä. Paljon on vielä auki, mutta tapaus syventää Monnet’n metodin hengessä euroalueen poliittista integraatiota. Se siitä marxilaisesta vallankumouksesta!
Seuraavaksi EKP ilmoittanee, että se laittaa kaasun pohjaan tukitoimissa ja laajentaa nykyisiä koronakriisin vuoksi aloitettua tukiostoja. Se voi myös ilmoittaa, että se ostaa ilomielin nämä komission liikkeelle laskemat 500 miljardin velkakirjat! Kas tällä tavoin toimii Euroopan integraatio!
Saksan legaalistien aktivistien raivo sen kun syvenee, kun he kirjoittavat kuvotuksen ja iljetyksen vallassa seuraavaa joukkokannetta Karlsruheen.
Viite
*EKP:n velkaosto-ohjelmat järjestyksessä. SMP vuosina 2010-2011, kriisimaiden velkakirjojen ostoja noin 200 miljardin edestä. Vuonna SMP korjattiin OMT:llä, joka sisälsi lupauksen velkakirjojen rajattomasta ostosta, mutta toistaiseksi sitä ei ole tarvinnut aktivoida. Vuodesta 2015 lähtien EKP on ostanut APP-ohjelman puitteissa yksityisiä ja julkisia velkakirjoja 2700 miljardilla, josta erillisen PSPP-ohjelman puitteissa euromaiden velkakirjoja noin 2100 miljardilla. Maaliskuussa 2020 julkaisi PEPP-nimisen ohjelman, jonka suuruus on toistaiseksi 750 miljardia. EKP on kerännyt sivuilleen kattavan paketin tietoa tukiohjelmistaan.