Orpo on Marinia marxilaisempi

Petteri Orpon hallitus on irtisanoutunut natsismista, salaliittoteorioista, rasismista ja väkivallasta. Yhteiset pelisäännöt ja nollatoleranssi rasismille tarkoittavat käytännössä, että jos ja kun vastaavaa tulee esiin, siitä ensin keskustellaan ja sitten allekirjoitetaan julkilausuma, jossa toistetaan, miten kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia Suomen lain edessä.

Orpoa on arvosteltu huonosta johtajuudesta, Suomen maabrändin pilaamisesta ja presidentti Niinistön on pitänyt jo kahdesti avittaa arvojohtamisessa. Oppositio keskustaa lukuunottamatta on jo vaatinut eduskunnan kesätauon keskeyttämistä ja äänestystä Riikka Purran luottamuksesta, jotta kokoomuksen liberaalisiipi ja RKP joutuisivat äänestämään arvojaan ja omaatuntoaan vastaan. Oppositio lietsoo kulttuurisotia, jotta hallituksen liberaaleja alkaisi hirvittää, kuinka paljon perussuomalainen puhetapa yleistyy ja kuinka laitaoikealle Overtonin ikkuna ehtiikään siirtyä tämän hallituskauden aikana.

Liberaalit todennäköisesti kuitenkin vastaisivat, ettei luottamusäänestyksessä ole kyse Purrasta vaan hallitusohjelman läpiviemisestä. Orpon johtajankykyjä ei ylipäätään mitata arvojohtamisena vaan kykynä pitää hallitus kasassa ja viedä eduskunnan läpi hallitusohjelma, joka sisältää kokoomuksen ja elinkeinoelämän pitkäaikaiset talouspolitiikan rakenneuudistukset.

Marinin hallitusta pidettiin erityisen vasemmistolaisena, mutta Orpon hallituksen tapa tehdä politiikkaa on paljon marxilaisempi kuin Marinin. Marin keskittyi kansainväliseen arvojohtajuuteen ja sen talouspolitiikka oli koronapandemian ja Ukrainan sodan sanelemia poikkeuksia talouskuriin ja valtiovarainministeriön menokehyksiin. Orpo on sen sijaan valmis uhkapelaamaan arvot ja maabrändit, jotta se saa vietyä läpi julkisen talouden tasapainottamisen, sosiaalipolitiikan radikaalin uudistamisen ja ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvoiman heikentämisen.

Orpolle edustamiensa eturyhmien intressien edistäminen on sirkushuveja tärkeämpää.