Onko Saksan perustuslakituomioistuin menettämässä luottamuksensa EU-tuomioistuimeen?
— lemasabachthani (@lemasabachthani) May 5, 2020
Suomessa seurataan tiiviisti Puolan ja Unkarin oikeusvaltiokiista, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt Saksan perustuslakituomioistuimen (Bundesverfassungsgericht, BVerfG) jäätynyt konflikti EU-tuomioistuimen kanssa EU:n taloudellisesta integraatiosta.
Suomen itsenäisyyspäivänä BVerfG antoi kauan odotetun ratkaisunsa koronapandemian vuoksi luodusta 750 miljardin euron suuruisesta elpymisvälineestä. Yllätys oli melkoinen, kun BVerfG katsoi, ettei elpymisväline ylitä Saksan parlamentin Euroopan unionille myöntämää toimivaltaa (ultra vires), eikä se pyytänyt ennakkoratkaisupyyntöä EU-tuomioistuimelta elpymisvälineestä. Vielä koronapandemian alkaessa BVerfG syytti EU-tuomioistuimen olleen ultra vires arvioidessaan EKP:n euromaiden velkakirjojen tukiostoja (Public Sector Purchase Programme, PSPP).
BverfGin suopea ratkaisu tulkittiinkin laajasti helpotuksena sen puolesta, että BVerfG on liennyttänyt linjaansa Euroopan unioniin, eikä enää lähde sellaisiin manöövereihin, joista voitaisiin innostua esimerkiksi Puolan ja Unkarin perustuslakituomioistuimissa.
Asiasta on esitetty myös epämieluisampi tulkinta. Elpymisväline, kuten myös esimerkiksi eurokriisin aikana luotu Euroopan vakausmekanismi oikeutettiin artiklalla 122, joka sallii taloudellisen tuen antamisen luonnonkatastrofin tai muun poikkeuksellisen tapahtuman vuoksi. Ratkaisussaan BVerfG asetti ehtoja sille, missä olosuhteissa ”luonnonkatastrofiartiklan” nojalla unioni voi ottaa yhteisvelkaa. BVerfG piti erityisen tärkeänä, että koska yhteisvelka oikeutettiin koronapandemialla, myös rahojen käyttökohteen tulisi liittyä pandemiaan. Elpymisväline oikeutettiin pandemialla, mutta välineen käyttötarkoitukset ovat laajemmin eurooppalaisen teollisuuspolitiikan edistämistä, kuten investointeja vihreään siirtymään ja digitalisaatioon.
Huomioiden BVerfGin epäilykset, asia olisi ollut loogista lähettää EU-tuomioistuimeen ratkaistavaksi. Thu Nguyen ja Martijn van den Brink ovatkin spekuloineet, että BVerfG saattoi olettaa aikaisempien oikeusjuttujen perusteella, että EU-tuomioistuimella olisi ollut BVerfGiä löysempi kanta artiklan 122 tulkintaan. Mikäli artiklan aktivoinnin ja varojen käyttökohteiden välillä ei ole minkäänlaista linkkiä, BVerfGin mukaan artiklasta 122 uhkaa tulla yleinen kriisilauseke, jolla voidaan oikeuttaa milloin mikäkin velanotto. Täten BVerfG ei mahdollisesti halunnut, että EU-tuomioistuin olisi ratkaisullaan sallinut artiklan muuttamisen yleiseksi kriisilausekkeeksi.
Päinvastoin, pitämällä oikeuden itsellään sen suhteen, mitä varten velkaa voidaan ottaa ja mihin sitä milloinkin käyttää, BVerfG voi pyrkiä vaikuttamaan EU:n tuleviin hankkeisiin. Vaikka BVerfG hylkäsi elpymisvälineestä kannelleiden vaatimukset, jatkossa BVerfG voisi esimerkiksi kyseenalaistaa EU:n uuden REPowerEU-instrumentin, jonka tarkoituksena on ohjata elpymisvälineen vielä käyttämättömistä varoista 225 miljardia euroa EU-maiden irtikytkeytymisen edistämiseksi Venäjästä, joka ei liity enää millään tavoin pandemiaan. Lisäksi komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti tällä viikolla, että komissio aikoo esittää kesällä uuden suvereenisuusrahaston luomista EU:n kilpailukyvyn ja strategisen autonomian vahvistamiseksi.
Suomessa on käyty paljon keskustelua siitä, oliko elpymisväline kertaluonteinen vai pysyväinen, mutta Saksan perustuslakituomioistuin näyttää olevan enemmän huolissaan kehityksestä, jossa ennakkoratkaisuilla EU:n taloudelliseen integraatioon liittyviä periaatteita muutetaan EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisuilla ja jossa yhteisvelan tarkoitusperiä ja käyttötarkoituksia muutetaan lennosta. BverfGin päätös olla viemättä elpymisvälinettä EU-tuomioistuimeen voikin ilmentää laajempaa epäluottamusta EU-tuomioistuimeen. Osaltaan BVerfG pelaakin samanlaista peliä kuin ne saksalaiset talous- ja oikeustieteen professorit, jotka perustivat alunperin Alternative für Deutschland -puolueen edistämään Saksan eroa eurosta, rajoittamaan Euroopan keskuspankin tukitoimia ja rapauttamaan EU:n oikeudellista järjestelmää. Puolueen radikalisoituessa professorit ovat lähteneet AfD:stä, mutta oikeudellinen peli jatkuu.
Itä-Euroopan maat eivät suinkaan ole ainoita, jotka kyseenalaistavat EU-tuomioistuimen arvovallan. Siten Saksan perustuslakituomioistuimen toiminta on myös Euroopan integraation ja oikeusvaltiokiistan ytimessä ja siihen tulisi Suomessakin kiinnittää paljon nykyistä suurempaa huomiota. Seuraava mielenkiintoinen poliittis-oikeudellinen kiista on edessä, kun BVerfG antaa ratkaisunsa EKP:n koronapandemian aikaisista tukitoimista (Pandemic Emergency Purchase Programme, PEPP). Elpymisvälineeseen liittyvän ratkaisun perusteella BVerfG ei välttämättä pyydä EKP:n koronatoimistakaan ennakkoratkaisua, jos se on menettänyt halunsa käydä rakentavaa dialogia EU-tuomioistuimen kanssa.