Onko Ranskan vasemmisto euroskeptinen?

Nouvelle Union Populaire écologiste et sociale eli NUPES, Ranskan yhdistynyt vasemmisto, on leimattu kansainvälisessä lehdistössä euroskeptiseksi. Le Point veti yhtäläisyysviivat vasemmiston johtajan Jean-Luc Mélenchonin ja laitaoikeiston Marine Le Penin välille, ei suinkaan ainoana, ”ääripäiden hevosenkenkä” on yleisesti käytetty argumentti.

Mutta onko Ranskan vasemmiston vaaliohjelma euroskeptinen?

Ohjelmassa vaaditaan, että EU:n taloussääntöjä rikotaan tai jätetään noudattamatta, kunnes sääntökehikko on uudistettu. Avoimuudessaan radikaali vaatimus, mutta huomioiden, että budjettisääntöjen jäähytystä on juuri jatkettu Ukrainan sodan vuoksi ja sääntöjä on tarkoitus uudistaa ennen kuin ne palaavat voimaan, kyseessä on ajankohtainen vaatimus.

Sääntöjen rikkomisen sijaan ohjelman radikaalein osa on EU:n vastustus markkinaliberaalina projektina. Ohjelmassa ei kuitenkaan vaadita Ranskan eroa EU:sta tai eurosta, eikä kyseenalaista EU-oikeuden tai EU-tuomioistuimen ensisijaisuutta, kuten yleensä euroskeptiset tai sen kanssa flirttailevat liikkeet tekevät. Päinvastoin ohjelman lähtökohtana on Ranskan vastuu sitoutua unioniin perustajajäsenenä.

Ohjelma ei myöskään vastusta EU:n integraatiota. EU:n taloudellista muodonmuutosta vaaditaan tehtäväksi perussopimuksia uudelleenkirjoittamalla siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kanssa. Perussopimusten avaamista ovat vaatineet viime aikoina esimerkiksi Macron, Draghi ja EU-parlamentti, joskaan ei yhtä perinpohjaisista lähtökohdista.

Toisin sanoen, Ranskan vasemmiston ohjelma ei ole euroskeptinen, jos sillä viitataan EU:n, sen instituutioiden tai integraation kansallismieliseen vastustukseen.

Jos sillä viitataan taas taloussääntöjen kyseenalaistamiseen, myös EU ja EU-maat ovat euroskeptisiä, sillä niillä on ollut pysyviä vaikeuksia kunnioittaa budjettisääntöjä, minkä lisäksi viime kriiseissä unionin keskeisiä taloudellisia periaatteita (no bailout, EKP:n rahoituskielto & unionin velkaantumiskielto) on jouduttu jatkuvasti tulkitsemaan uudelleen.

Ja se, että sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden vaatimisesta vedetään yhtäläisyysviivat Le Penin populistiseen ja rasistiseen kansallismielisyyteen, on halpahintaista europopulismia, jossa ”taloudesta väärin ajattelevat” eivät saa osallistua keskusteluun unionin tulevaisuudesta.