Blogit

Tutkija Antti Ronkainen seuraa maailmantalouden murrosta.

Obama on kävelevä esimerkki siitä, kuinka Fukuyama oli oikeassa historian lopusta

Blogit Vallan mahotonta! 3.10.2018 12:26
Antti Ronkainen
Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama vieraili viime viikolla Suomessa ja keskusteli noin tunnin ajan Skypen perustaja Niklas Zennströmin kanssa maailman ongelmista.

Obama ei maininnut Trumpia nimeltä, mutta keskustelussa oli piikkejä hänelle. Obaman mukaan maailma ei ole koskaan ollut vauraampi ja koulutetumpi kuin nyt. Hän lisäsi “tai ainakin kaksi vuotta sitten oli”, mikä sai yleisön mylvimään naurusta.

Obama sanoi uskovansa demokratiaan, jossa keskustelujen ja argumentoinnin perusteella muutetaan lainsäädäntöä, verotusta jne. Hän jatkoi Trumpin arvostelua sanomalla, että toisten mukaan demokratia kuuluu ainoastaan tietyille ryhmille esimerkiksi kansallisuuden, uskonnon tai ihonvärin mukaan. Tämä demokratiakäsitys vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä ja on jo ajanut II maailmansodan jälkeisen sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen kriisiin.

Financial Timesin kolumnisti Martin Wolf kirjoitti viime viikolla, kuinka juuri epädemokraattinen liberalismi selittää Obaman kritisoiman epäliberaalin demokratian suosion kasvua.

Nykyisessä (Obaman puolustamassa) liberaalissa maailmanjärjestyksessä valtava määrä politiikkaa on rajattu demokratian ulkopuolelle – vaaleilla ei voi vaikuttaa esimerkiksi riippumattomien keskuspankkien rahapolitiikkaan, kansainvälisten kauppasopimusten sisältöihin tai tuomioistuinten päätöksiin. 

Parlamenteilla on edelleen suvereniteetti säätää veroista ja laeista, mutta kansainväliset pääomaliikkeet tasapäistävät perinteisten keskustavasemmisto- ja keskustaoikeistopuolueiden politiikkaa epämääräiseksi arvomössöksi. Finanssikriisistä alkanut hitaan kasvun vaihe yhdistettynä eriarvoisuuden lisääntymiseen on nostanut populistipuolueiden suosiota ja epävakauttanut politiikkaa myös vauraassa lännessä.

Obaman Suomeen mukanaan tuoma toivo oli muistutus äänestämisen tärkeydestä. Hän on perustanut Obama-Säätiön ja tehnyt monivuotisen sopimuksen Netflixin kanssa. Pyrkimyksenä lienee pitää esillä maailman ongelmia ja tarjota nuorille poliittisille lupauksille kansainvälisiä mahdollisuuksia.

Hieman banaalisti Obaman loppukeskustelu päätyi kuitenkiin luottamukseen siitä, että “hyvien” ihmisten määrä maailmassa on suurempi kuin “pahojen”. Keskustelussa loisti poissaolollaan demokratian lisääminen, kansainvälisten instituutioiden korjaaminen, kansallisvaltion ja kansalaisoikeuksien uudelleenmäärittely tai määrätietoinen puuttuminen eriarvoisuuteen ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen. 

Liberalismin kriisissä onkin kornia ironiaa, jota Obama todisti Suomen-vierailullaan.

Samaan aikaan kun Francis Fukuyaman teesille historian lopusta naureskellaan läntisten yliopistojen kampuksilla, keskustaoikeistolaiset ja keskustavasemmistolaiset poliitikot tarjoavat epädemokraattista liberalismia ainoana vaihtoehtona populismin, ääriliikkeiden ja epäliberaalin demokratian nousulle.

Liberalismin kriisi vaatii muutakin kuin tulemista paremmaksi ihmiseksi.

Kuten Leevi and the Leavings laulaa, pimeä tie, mukavaa matkaa.