Obama on kävelevä esimerkki siitä, kuinka Fukuyama oli oikeassa historian lopusta

Epädemokraattinen liberalismi selittää Obaman kritisoiman epäliberaalin demokratian suosiota.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama vieraili viime viikolla Suomessa ja keskusteli noin tunnin ajan Skypen perustaja Niklas Zennströmin kanssa maailman ongelmista.

Obama ei maininnut Trumpia nimeltä, mutta keskustelussa oli piikkejä hänelle. Obaman mukaan maailma ei ole koskaan ollut vauraampi ja koulutetumpi kuin nyt. Hän lisäsi “tai ainakin kaksi vuotta sitten oli”, mikä sai yleisön mylvimään naurusta.

Obama sanoi uskovansa demokratiaan, jossa keskustelujen ja argumentoinnin perusteella muutetaan lainsäädäntöä, verotusta jne. Hän jatkoi Trumpin arvostelua sanomalla, että toisten mukaan demokratia kuuluu ainoastaan tietyille ryhmille esimerkiksi kansallisuuden, uskonnon tai ihonvärin mukaan. Tämä demokratiakäsitys vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä ja on jo ajanut II maailmansodan jälkeisen sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen kriisiin.

Financial Timesin kolumnisti Martin Wolf kirjoitti viime viikolla, kuinka juuri epädemokraattinen liberalismi selittää Obaman kritisoiman epäliberaalin demokratian suosion kasvua.

Nykyisessä (Obaman puolustamassa) liberaalissa maailmanjärjestyksessä valtava määrä politiikkaa on rajattu demokratian ulkopuolelle – vaaleilla ei voi vaikuttaa esimerkiksi riippumattomien keskuspankkien rahapolitiikkaan, kansainvälisten kauppasopimusten sisältöihin tai tuomioistuinten päätöksiin.