Maailmantalous on käymistilassa, jossa nousukautta odotetaan kuilun reunalla. Rakennemuutos on paitsi taloudellinen myös poliittinen ja henkinen. Missä olemme, kun murros on ohi?

Niinistön ja Väyrysen väittely eurosta on tärkeä, mutta molemmat on päästetty liian helpolla

Antti Ronkainen
Blogit Vallan mahotonta! 11.1.2018 13:57
Paavo Väyrynen ja Sauli Niinistö ovat väitelleet Suomen eurojäsenyydestä. Kaikki julkinen keskustelu rahaliitosta on tärkeää, sillä rahaliiton kehittämisestä päätetään tänä vuonna Saksan hallitusneuvotteluiden jälkeen. Väyrysen mukaan Niinistö on sanonut vuonna 2013, että Suomen eurojäsenyys olisi o...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Antti Ronkainen

Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Keskustelu

Miksi väitellä eurosta, josta eroamiseen presidentillä ei ole oikeastaan mitään valtaa. Ei myöskään kannata miettiä miksi ja miten euroon liityttiin vaan keskityttävä tulevaisuuteen ja asioihin, joihin presidentti voi vaikuttaa.
Eurosta väittely on paitsi turhaa niin asia, jota Väyrynen pitää yllä vain koska mitään muuta hänellä ei ole kun Niinistöä on vaikea haastaa
Venäjän vastaiseksikaan.

Ei ole haittaa, että presidentti on myös niistä asioista kärryillä, jotka eivät hänen valtaoikeuksiinsa suoraan liitykään. EU:n ja euron kehittäminen on juuri nyt käynnissä ja siksi niistä myös näissä vaaleissa soisi keskusteltavan enemmän. Keskustelu jumittaa tällä hetkellä Natossa ja samat argumentit kuullaan vaalitentistä toiseen.

Niinistö vyöryttää ”virheen” EU:n sääntöjen rikkojien niskaan, mutta EU-sääntöjen rikkominen on ollut usein enemmän sääntö kuin poikkeus. Juuri siitä Niinistöä ja Lipposta sekä myös eduskuntaa varoitettiin, mutta nämä vähät välittivät valideista varoituksista. Oliko tuo välinpitämättömyys sitten virhe vai ei?

EU-sääntöjen todennäköinen rikkominen oli hyvin tiedossa, samoin se, että yhteisvaluutta ei voi mitenkään toimia, jos eri maiden taloudet ovat aivan eri tasolla, niin kuin tiedettiin olevan. Ja kuinkas sitten kävikään…?

Oma asiansa on tietenkin tuo kyseenalainen euroon liittymisen menettelytapa, jonka puliveivaamisen arkkitehti Niinistö oli. Myöhemmin monet eurosta hyötyneet ovat kiitelleet sitä että valtiaat eksplisiittisesti valehtelivat kansalaisille siitä, että kyllä-ääni EU:lle v. 1994 ei tarkoita yhteisvaluuttaan liittymistä – syystä että kansa olisi äänestänyt ei EU:lle jos totuus olisi paljastettu (näin sanoi mm. P. Salolainen aikanaan) – mutta pari vuotta myöhemmin samoista suista ilmoitettiin kyllä-äänen sittenkin merkinneen yhteisvaluuttaa.

Voi olla että äänestäjien harhaanjohtaminen ei politiikassa ole laitonta puuhaa, siksi usein sitä harrastetaan, mutta valehtelu on moraalisesti ala-arvoista. Pätevöittääkö sellainen sitten presidentiksi, se lienee kansan asia ilmoittaa vaaleissa.

Kansan enemmistö haluaa pitäytyä eurossa vain siksi, että on kliffaa kun kaikilla rajoilla ei tartte vaihtaa valuuttaa – ja siitä kliffasta sitten maksetaan miljardeita.

Eurojäsenyydestä, eurosta luopumisesta ja miten siihen aikoinaan liityttiin on juuri sitä mistä Väyrynen haluaa keskustella.

Se on kansan harhaan johtamista antamalla kuva että presidentti voi näistä päättää. Keskustelujen vetäjien tulisi heti keskyttää tämä. Kas kun ei keskustella miksi YYA-jäsenyys aikoinaan neuvoteltiin kaikilta niin kansalta ja Eduskunnalta salaa. Tämänkin sopimuksen myöhempiin tasavuosijuhliin Väyrynen osallistui seisomaan nousten eturivissä.
Keskustelua pitää viedää tulevaisuusen suuntaan. Niinistöllä on vielä 6 vuoden putki edessään. Väyrysellä on kaikki takanaan.

Niinistöä, Lipposta ja muita europerttejä varoitettiin selkeästi ja toistuvasti euroon liittymisestä juuri niistä syistä, joiden Niinistö nyt teeskentelee tulleen jonkinlaisena yllätyksenä. Se, että euroa käytetään taloudellisesti niin eritasoisissa maissa, tekee yhtälöstä mahdottoman. Lisäksi oli aivan hyvin jo 1990-luvulla tiedossa että EU-sääntöjä aivan yleisesti rikotaan.

Lisäksi on syytä muistuttaa suoranaisesta kansan harhauttamisesta 1994 EU-äänestyksen alla: silloin euroon halunneet valtiaat eksplisiittisesti kertoivat kansalle, että kyllä-ääni EU:lle ei tarkoita yhteisvaluuttaan menemistä. Ja muutaman vuoden kuluttua sanat naamat selittivät fariseuksina että kyllähän se sitä tarkoittikin. Tätä harhautusta on moni europertti myöhemmin kiitellyt, mm. Pertti Salolainen on ilmaissut huojentumisensa siitä, että jos kansa olisi tiennyt 1994 kyllä-äänen EU:lle tarkoittavan myös yhteisvaluuttaan menoa, Suomi ei olisi liittynyt EU:iin.

Sanotaan että valehtelu on poliitikon työtä – ja niinhän se näkyy olevan. Tässä tapauksessa kansa on unohtanut ja äänestänyt Niinistön presidentiksi. Tai sitten ainakin osa kansasta pitää valehtelua ihan oikeutettuna – ja siksi äänestänyt mieleisensä poliitikon presidentiksi asti.

Ei tarvinne kommenttia tuo – jokainen muodostakoon oma mielipiteensä, ja parin viikon päästä näemme, mikä on kansan muistin kesto – tai suhde suhmurointiin.

Tuo lähes toisto johtuu teknisestä virheestä.

Sori siitä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *