Nicolas Cagen raamatullinen tryffelipossujahti

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Festareilla yksi hauska piirre on törmätä sattumanvaraisiin tuttuihin. Tämän vuoden Rakkautta ja anarkiaa -elokuvajuhlilla (16.-27. syyskuuta) yksi tällainen hauska vanha tuttu on Nicolas Cage.

Viime vuosina Cage on alkanut tehdä oman camp-arvonsa tiedostavia roiskeisia ja mielipuolisia rooleja menetyksestä, kostosta ja elämän ohikiitävästä merkityksettömyydestä. Omassa lohduttomuudessaan elokuvat nousevat myös komeasti ironisen naureskelun yli.

Vuonna 2018 Rakkautta ja anarkiaa esitti Panos Cosmatosin kulttimaineeseen nousseen elokuvan Mandy, jossa Cage jahtaa rakastettunsa murhannutta okkultistijengiä.

Jälki on paitsi moottorisahamiekkailua ja splätteriä, myös hämärällä tavalla kaunista trippailua. Cage itse sanoi, että Mandyn kuvaaminen oli miellyttävämpiä kokemuksia hänen urallaan ja se myös näkyy elokuvan feng shuissa.

2019 Cage näytteli Richard Stanleyn elokuvassa Color out of space kriisissä olevaa perheenisää, joka yrittää pitää kulissit kuin mikäkin Hyacinth Bucket ulkoavaruuden hirviöiden alkaessa tuhota niitä riekaleita mitä hänen perhe-elemästään on vielä jäljellä. Kyseessä on Lovecraft-filmatisointi, jonka melankolisen tunnelman tavoittamisen vaikeudesta Kalle Kinnunen on kirjoittanut hienon esseen.