Mitä Trump vaatii Euroopalta kauppasodassa? Ja missä EU:n ase on?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

EU sai Donald Trumpin tulleista poikkeuksen – toukokuuhun asti.

Vaikka Trumpin tullit tulevat todennäköisesti vaikuttamaan Yhdysvaltain talouteen kielteisesti, tullit ovat poliittinen instrumentti. Tullien varsinainen kohde on Kiina, mutta Yhdysvallat halunnee Euroopalta strategista yhteistyötä.

Trump lieneekin tarjonnut EU:lle vaihtoehtoja, joista pitää valita toukokuuhun mennessä. EU-johtajat kiirehtivät sanomaan, että eivät neuvottele ase ohimolla.

 

Kysymys kuuluu, mikä ase EU:n ohimolla on?

Yhdysvallat voisi esimerkiksi vaatia Euroopan unionilta näkyvää liittymistä Kiinan vastaiseen kaupparenkaaseen.

Toinen vaihtoehto voisi olla EU-maiden satsaukset sotilaskalustoon, mikä ratkaisisi kaksi ongelmaa kerralla: Euroopan ylijäämät vähenisivät ja EU-maat sitoutuisivat selkeämmin Naton vaatimaan 2 prosentin vuotuisiin sotilassatsauksiin.

Saksan uusi valtiovarainministeri Olaf Scholz kielsi tämän jyrkästi ensimmäisessä kansainvälisessä haastattelussaan, mikä viittaisi siihen, että tätä myös on voimakkaasti vaadittu.

 

Entä missä EU:n ase on?

EU on laatinut listan vastatulleista, mikäli teräs- ja alumiinitullit astuvat voimaan. Listalla ovat esimerkiksi Harley Davidsonit, bourbonviskit ja Leviksen farkut.

Trump on kuitenkin jo ilmoittanut, että uusiin tulleihin vastataan eurooppalaisten autojen 35 prosentin suuruisilla raippaveroilla. Yhdysvallat on tärkein eurooppalaisten autojen vientimaa, joten vero iskisi merkittävästi eurooppalaiseen autoteollisuuteen.

EU voisi uhata kauppasodan eskaloituessa liittoutumisella Kiinan kanssa Yhdysvaltoja vastaan. Tämä vaikuttaa kuitenkin tässä vaiheessa liian kaukaa haetulta. Yhdysvaltojen lisäksi EU:lla on käynnistynyt uusi diplomaattinen kriisi Venäjän kanssa.

Nykyisen tiedon valossa Euroopan ase on hukassa tai sitä ei ole.

 

Vapaakaupan härkäpäinen messuaminen estää näkemästä, että protektionismi on uutta maailmanpoliittista realismia.

Protektionismi ei ole Trumpin keksintö vaan finanssikriisistä lähtien protektionismiin on siirrytty kaikkialla maailmassa. Ainoastaan Brasilia, Tunisia ja Saudi-Arabia ovat avanneet rajojaan vuoden 2009 jälkeen.

Tommi Koivula ja Juha Ratinen kirjoittivat tämän päivän Helsingin Sanomissa hyvin, kuinka Trumpin leimaaminen impulsiiviseksi mielensäpahoittajaksi ja neuvonantajiaan erottavaksi viihdeohjelmahahmoksi estää näkemästä Yhdysvaltain laajemman geopoliittisen strategian.

Samalla Trumpin tullien äimistely estää näkemästä Euroopan poliittisen heikkouden. Euroopan strategia ylijäämien kasaamisesta on tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa heikkous, sillä ylijäämät houkuttelevat protektionismiin.

Voi hyvin olla, että EU joutuu alistumaan Kiinan vastaiseen kaupparenkaaseen.