Mitä eroa on kansanmurhalla ja rikoksella ihmisyyttä vastaan?

Lyhyt keskustelu kansainvälisen oikeuden tutkija Sebastian Machado Ramirezin kanssa Israelia vastaan nostetutuista syytteistä ja kansainvälisen oikeuden institutionaalisesta rakenteesta.

Etelä-Afrikka on nostanut kanteen Israelia vastaan kansanmurhasta Kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) ja Israelin pääministeri Benjamin Netanyahulle sekä Hamasin johtajille on haettu pidätysmääräystä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC). Miten nämä jutut liittyvät toisiinsa?

Molemmat oikeusjutut liittyvät samaan tapahtumaan eli Israelin sotilaalliseen hyökkäykseen Gazaan Hamasin viime lokakuisen iskun jälkeen. Kansainvälisen tuomioistuimen tapaus perustuu YK:n joukkotuhannan estämistä koskevan yleissopimuksen soveltamiseen ja tapaus koskee siten mahdollista kansanmurhaa. Kansainvälisen rikostuomioistuimen tapaus perustuu puolestaan sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, ei kansanmurhaan. Menettelyissä on laillisia eroja, mutta molemmat tapaukset koskevat sitä, onko lokakuun jälkeen tapahtunut kansainvälisen oikeuden vastaisia rikoksia.

Mitä eroa on kansanmurhalla ja rikoksella ihmisyyttä vastaan?

Keskeinen ero kansanmurhan ja ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen välillä on selkeä ja erityinen aikomus. Kansanmurha ei ole siten ainoastaan vakava joukkomurha, jossa on paljon ruumiita. Se ei myöskään tarkoita tietyn ryhmän enemmistön tai kokonaisen ryhmän tuhontaa. Se on yleensä tappamista ja seksuaalista väkivaltaa, jolla pyritään tietoisesti tuhoamaan tietty kansallinen, etninen tai uskollinen ryhmä osittain tai kokonaan. Ilman erityistä aikomusta ei syyllisty kansanmurhaan, vaikka murhaisi kokonaisen etnisen ryhmän. Kansanmurhan toteamisen vaikeus liittyy tämän aikomuksen todistamiseen, sillä suoraa näyttöä tällaisesta mielentilasta on harvoin saatavilla.

Sen sijaan rikos ihmisyyttä vastaan ei edellytä aikomusta. Se vaatii kuitenkin erityisen kontekstin: systemaattisen tai laajamittaisen iskun siviiliväestöä vastaan. Yksinkertaistaen, väkivallanteot kuten murhat, raiskaukset tai seksuaalinen väkivalta osana hyökkäystä siviiliväestöä vastaan nostavat nämä teot rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. Täten rikoksessa ihmisyyttä vastaan on oleellista teon konteksti, ei sen aikomus.

Lisäksi on muita teknisiä eroja, mutta tämä on suurin jakolinja. Vaikka rikoksilla on yleensä vakavuusjärjestys, näiden rikosten välillä ei ole oikeudellista järjestystä eikä kumpikaan ole siten laillisesti toistaan vakavampi.

Entä mikä on Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) välillä?

Molemmat tuomioistuimet liittyvät Yhdistyneisiin kansankuntiin (YK), mutta eri tavoin. Kansainvälinen tuomioistuin on yksi YK:n pääelimistä, sen säännöt ovat osa YK:n peruskirjaa ja se on ainoa YK:n elin, joka sijaitsee New Yorkin ulkopuolella. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei puolestaan ole YK:n elin, vaikka ne ovat monin tavoin kytköksissä oikeudellisesti. Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvosto voi edistää tai keskeyttää rikostuomioistuimen tutkintoja.

Kansainvälisellä tuomioistuimella on toimivalta ainoastaan valtioihin. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että valtiot eivät voi tehdä rikoksia. Näin ollen riippumatta siitä, katsooko Kansainvälinen tuomioistuin Israelin rikkovan jollain tavalla joukkotuhonnan vastaista yleissopimusta, oikeusjuttu ei voi johtaa rikosoikeudelliseen rangaistukseen vaan ainoastaan valtiolliseen vastuuseen, joka tarkoittaa useimmiten symbolista tai rahallista korvausta.

Sen sijaan Kansainvälinen rikostuomioistuin käsittelee yksilöiden rikosoikeudellista vastuuta. Se ei voi ottaa kantaa valtioiden mahdollisiin kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin vaan ainoastaan siihen, ovatko yksittäiset henkilöt syyllistyneet kansanmurhaan, sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan tai sodan aloittamiseen. Pidätysmääräykset voivat johtaa Netanyahun tai Hamasin johtajien tuomitsemiseen tai vapauttamiseen rikosoikeudellisesta vastuusta sotarikosten tai ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten osalta, koska pidätysmääräyksiä ei ole jätetty kansanmurhasta.

Entä onko näillä tuomioistuimilla tosiasiallista valtaa?

Niillä on valtaa siinä mielessä, että ne ovat osa kansainvälisen oikeuden kokonaisuutta. Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksillä on yleensä suuri poliittinen painoarvo riippumatta niiden oikeudellisesta vaikuttavuudesta. Loppujen lopuksi Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksellä, joka osoittaisi Israelin rikkoneen kansanmurhan vastaista yleissopimusta, olisi laajat geopoliittiset seuraukset, riippumatta sen oikeudellisesta vaikuttavuudesta. Samalla tavoin oikeuden päätöksellä, jonka mukaan Israel ei olisi rikkonut kansanmurhan estämiseen liittyviä velvoitteita, olisi vaikutusta kansainvälisen yhteisöön. Kansainvälisen tuomioistuimen päätösten noudattaminen on kuitenkin hankalaa, sillä lopullinen valta pakottaa valtio noudattamaan sen oikeudellista määräystä kuuluisi YK:n turvallisuusneuvostolle, jossa suurvallat puolestaan käyttävät veto-oikeuttaan.

Missä olosuhteissa pidätysmääräys voisi johtaa Netanyahun pidättämiseen?

Ensinnäkin Israel tai Yhdysvallat eivät kuulu Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, joten Netanyahu voi vapaasta matkustaa näiden maiden välillä. Lisäksi immuniteetit ovat suuri ongelma Kansainväliselle rikostuomioistuimelle. Vaikka immuniteettilait eivät estä rikostuomioistuimen toimivaltaa, ne rajoittavat valtioita käyttämästä tätä toimivaltaa valtioiden johtajia kohtaan. Tulee muistaa, että Kansainvälisellä rikostuomioistuimella ei ole omaa maata tai poliisia, joten valtioiden on toimeenpantavat tuomioistuimen päätökset. Valtiot eivät kuitenkaan voi käyttää toimivaltaa Netanyahun kaltaisen virassa olevan valtionjohtajan pidättämiseen. Tämä selittää osaltaan sen, miksi muut kansanmurhasta syytetyt valtionjohtajat, kuten Sudanin Omar al-Bashir, ovat voineet matkustaa vapaasti pidätysmääräysten jättämisen jälkeen. Kyseessä ei ole niinkään tuomioistuinten välisen yhteistyön puute vaan virassa olevan valtionjohtajan pidättämiseen toisen maan alueella toisen maan toimesta liittyvä oikeudellinen porsaanreikä, jonka vuoksi kyseessä olisi kansainvälisen oikeuden rikkomus.

Käytännössä valtionjohtajien joutuminen kansainväliseen syytteeseen on toteutunut yhteistyössä kyseisen valtion hallinnon kanssa. Tämä on keskeinen piirre esimerkiksi Slobodan Miloševićin pidätyksessä ja luovuttamisessa Jugoslavian tribunaaliin Haagissa. Tuolloin Jugoslavian viranomaiset päättivät kauan varsinaisen pidätysmääräyksen jälkeen tehdä yhteistyötä tribunaalin kanssa ja luovuttaa Milosevicin. Käytännössä se vaatii kyseisen valtion poliittista tahtoa. Siten Netanyahun tai Putinin kaltaisten henkilöiden saaminen Kansainväliseen rikostuomioistuimeen edellyttää heidän omien valtioidensa päätöstä pidättää heigät ja toimittaa Haagiin, useimmiten syvällisten poliittisten mullistusten jälkeen.

Kaikesta tästä seuraa, että tuomioistuinten päätösten laillisen vaikutuksen toteutumisella on vakavia esteitä. Siten ei myöskään ole syytä odottaa, että Kansainvälisen tuomioistuimen päätöksillä olisi vaikutusta Israelin toimiin Gazassa tai että Netanyahu ilmestyisi lähitulevaisuudessa Kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Näiden oikeusjuttujen merkitys lienee ennemmin poliittinen ja/tai symbolinen kuin oikeudellinen.

Jotkut kommentaattorit, kuten myös Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja muiden samanmielisten maiden hallitukset ovat esittäneet, että tämän konfliktin oikeudellistaminen saattaa olla haitallista sellaisen poliittisen sopimuksen syntymiselle, joka takaisi pysyvän rauhan. Mitä mieltä olet tästä?

Tämä on yleisesti esitetty argumentti, kun Kansainvälinen tuomioistuin toimii meneillään olevan konfliktin aikana. Minulla on tästä myös henkilökohtaista kokemusta, koska tuomioistuin tutki kotimaatani Kolumbiaa samalla kun neuvottelimme rauhansopimusta kapinallisten kanssa.

Vaikka tämä vasta-argumentti on teoreettisesti perusteltu, kokemukseni perusteella Kansainvälisen tuomioistuimen virkahenkilöt ovat hyvin pragmaattisia. Kukaan tuomioistuimessa ei etenisi asian kanssa, jos olisi tosiasiallinen mahdollisuus, että rauha voitaisiin saavuttaa poliittisesti ja alueellisesti oikeudellistamisen sijaan. Tämä on myös kirjattu Rooman perussäännössä, jonka mukaan tuomioistuimen ei tule harjoittaa toimivaltaansa, jos tällainen tutkinta voi häiritä oikeudenmukaisuuden toteutumista. Tämä korostaa yhteistyön merkitystä tuomioistuimen kanssa, sillä se varmistaa pragmaattisen yhteistyön konfliktinalaisessa yhteiskunnassa.

Norja, Espanja ja Irlanti tunnustivat tällä viikolla Palestiinan valtion ja Slovenian on määrä päättää tunnustamisesta ensi viikolla. Vaikuttaako Palestiinan laajempi tunnustaminen näiden kahden oikeusjutun merkitykseen?

On vaikeaa arvioida, millä tavoin nämä julistukset voisivat vaikuttaa itse oikeustapauksiin, sillä joukkotuhonnan vastaisen yleissopimuksen soveltaminen ei riipu Palestiinan valtion asemasta, eikä myöskään tutkinta niistä väitetyistä rikoksista, jotka on tehty miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Valtion aseman ongelma kansainvälisessä oikeudessa on yksi niistä hankalista kysymyksistä, joita me kansainvälisen oikeuden asianajajat emme ole vielä ratkaisseet, huomioiden että valtion oikeudellinen asema on pääosin merkityksetön verrattuna tunnustamisen poliittisiin seurauksiin. Tästä huolimatta ja riippumatta Palestiinan valtiollisen aseman vaikutuksesta näihin oikeustapauksiin Palestiinan tunnustaminen lienee paljon merkityksellisempi asia tämän konfliktin pitkäaikaisten vaikutusten kannalta kuin nämä oikeustapaukset voivat olla.

Maailma ei vaikuta olevan valmis kansainvälisen oikeudenkaan osalta, kiitos haastattelusta!