Minun jälkeeni vedenpaisumus – macronismin nousu ja tuho
Emmanuel Macronin päätös hajottaa eurovaalitappion jälkeen kansalliskokous ja kutsua ennenaikaiset vaalit oli virhearvio, joka on viemässä Ranskaa kohti tuntematonta.
Macronin uhkapeli perustui oletukseen, että vasemmistopuolueet kampanjoisivat erikseen (kuten eurovaaleissa) ja äänestäisivät Macronin keskiryhmiä (Ensemble) toisella kierroksella laitaoikeistoa vastaan. Macronin haaveet kaatuivat kuitenkin nopeasti, kun vasemmisto, sosiaalidemokraatit, kommunistit ja vihreät yhdistyivät alle 24 tunnissa Macronin ilmoituksesta.
Vaalien (joita Macronin ei olisi tarvinnut järjestää) myötä Marine Le Penin Rassemblement National on 33,1 prosentin kannatuksella ylivoimaisesti suurin puolue ja on ennusteiden mukaan saamassa 230-280 paikkaa kansalliskokoukseen. Yhdistynyt vasemmisto Nouveau Front Populaire (NFP) on 28 prosentin kannatuksella toinen ja olisi saamassa 125-165 paikkaa.
Macronin Ensemble on saamassa 20 prosentin kannatuksella ainoastaan 70-100 paikkaa. Kun Macron valittiin jatkokaudelle 2022 se sai 245 paikkaa ja kun Macron valittiin ensimmäiselle kaudelle 2017 peräti 350 paikkaa, joka oli kirkkaasti yli 289 paikan vaatiman enemmistön.
Eilen kansalliskokoukseen valittiin suoraan 38 RN:n ehdokasta, 32 NFP:n ehdokasta ja 2 Ensemblen ehdokasta. Jos ei saanut yli 50 prosenttia äänistä, toiselle kierrokselle etenee kaksi eniten ääntä saanutta tai kaikki jotka saavat yli 12,5 prosenttia äänistä. Noin 100 vaalipiirissä RN:n ehdokas on joko NFP:n tai Ensemblen ehdokasta vastaan.
Äänestysprosentin noustua 20 prosenttiyksiköllä peräti 239 vaalipiirissä toiselle kierrokselle etenivät RN:n, NFP:n ja Ensemblen ehdokkaat. Noin 100 vaalipiirissä NFP:n tai Ensemblen vetäytyminen ja äänestäminen laitaoikeistoa vastaan voi estää RN:n parlamenttipaikan.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen alkaa taktikointi. Vasemmisto ilmoitti jo vetävänsä pois kolmanneksi tulleet ehdokkaansa niissä vaalipiireissä, joissa RN sai eniten ääniä.
Pääministeri Gabriel Attalin vetosi äänestämään laitaoikeistoa vastaan ja yksittäisiä Ensemblen ehdokkaita on jo vetäytynyt. Macronistit ovat kuitenkin olleet epämääräisempiä sen suhteen, sisältäisikö laitaoikeiston vastustus koko vasemmiston. Ensemblen puhemiesten mukaan Macron pyrkisi torjumaan laitaoikeistoa edelleen demarien ja republikaanien kanssa, mikä edellyttäisi NFP:n hajoamista ja vasemmistopuolue LFI:n ulkossulkemista. Vaikka Macron toivoi vasemmiston äänestävän keskiryhmiä laitaoikeistoa vastaan, yhteistyö LFI:n johtaja Jean-Luc Mélenchonin kanssa vaikuttaa edelleen olevan hänelle liikaa jopa laitaoikeistoa vastaan.
Toisen kierroksen jälkeen Ranskaa vaikuttaa odottavan parlamentti, jossa on mahdotonta muodostaa vakaata enemmistöä. Ennusteiden perusteella RN näyttäisi jäävän enemmistöstä, joten se tarvitsisi tuekseen republikaaneja ja mahdollisesti myös Éric Zemmourin toista laitaoikeistopuoluetta. Ja vaikka Macronin keskiryhmät tekisivät yhteistyötä koko yhdistyneen vasemmiston kanssa, enemmistöön tarvittaisiin edelleen republikaaneja.
Ranskassa presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, mutta valta on kansalliskokouksella. Nyt kansalliskokouksessa on kolme blokkia, joiden on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta tehdä yhteistyötä. Maahan voidaan joutua perustamaan vähemmistöpohjainen teknokraattihallitus, sillä uusia vaaleja ei voida järjestää vuoteen.
Kansalliskokouksesta voi olla vaikea saada läpi budjettia samaan aikaan kun komissio ja EKP odottavat Ranskalta tiukkaa sopeutusta koronapandemian, Ukrainan sodan ja energiakriisin jälkeisen velkaantumisen vuoksi. Macronin kunnianhimoiset ajatukset EU:n strategisesta autonomiasta, puolustuksesta ja uudesta yhteisvelasta voivat nekin jumittaa maan omaan parlamenttiin.
Voikin olla, että Le Pen huokaisee hiljaa helpotuksesta, jos enemmistö jää ensi sunnuntaina saamatta. Macron on historiallisen virhearvionsa seurauksena parantumattomasti haavoittunut, jota voidaan syyttää koko sotkusta vielä seuraavat kolme vuotta.
Macronismi nousi nopeasti ja romahti lopulta sitäkin komeammin. Macronismin oli määrä hillitä poliittista polarisaatiota uudelleenluomalla poliittinen keskusta yhdistelemällä keskustaoikeistoa ja keskustavasemmistoa.
Macron ei kuitenkaan luonut poliittista liikettä ja piti lukuisten kriisien keskellä lopulta vallan aina itsellään. Macron luisui koko ajan enemmän oikealle ja kansalliskokouksen enemmistön menetettyään viemään uudistuksiaan läpi ilman parlamentin hyväksyntää. Ennenaikaisista vaaleista Macron ei vaivautunut kertomaan edes omalle pääministerilleen.
Macronin asenteesta tulee mieleen Aurinkokuningas Ludvig XIV ja vedenpaisumus. Poliittinen keskusta on Macronin jäljiltä raunioina ja Le Pen on ennakkosuosikki vuoden 2027 presidentinvaaleihin, jolloin RN voi ottaa tukevasti myös kansalliskokouksen enemmistön.
