Minne Saksa suuntaa Merkelin ja suurten koalitioiden jälkeen?

Markkinaliberaalin talousohjelman yhdistäminen äärioikeiston vaaliteemoihin oli menestysresepti, jolla Sebastian Kurzista tuli maailman nuorin pääministeri.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Angela Merkel onnistui rauhoittamaan kristillisdemokraattisen puolueen. CDU:n eilisessä puoluekokouksessa 97 % äänesti suuren koalition puolesta ja melkein 99 % kannatti Merkelin valitsemaa Annegret Kramp-Karrenbaueria uudeksi puoluesihteeriksi.

Vaikka lukemat ovat häikäisevät, kyseessä on Merkelin lopun alku.

Merkel joutui jättämään kabinettinsa ulkopuolelle pitkäaikaiset liittolaiset Thomas de Maizièren ja Hermann Gröhen, sillä tilaa piti raivata nuoremmalle sukupolvelle. Sen lisäksi, että Merkel joutui antamaan valtiovarainministerin, ulkoministerin ja työministerin salkut sosiaalidemokraateille, hän joutui antamaan sisäministerin salkun CSU:lle.

Tämän lisäksi Merkel joutui ostamaan puolueensa kriitikot hiljaiseksi antamalla terveysministerin salkun Jens Spahnille. Spahn on ollut kovaäänisimpiä Merkelin maahanmuuttolinjan kriitikoita.