Michel Houellebecq vastaa muistelmissaan viimeisimpiin kohuihin amatööripornosta ja yllyttämisestä islamofobiseen väkivaltaan

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Sen lisäksi, että Michel Houellebecqiltä ilmestyi viime vuonna uusi yli 700-sivuinen romaani Anéantir (vapaasti suomennettuna Hävitys), hän julkaisi toukokuussa 112-sivuisen lähimuistelmateoksen Quelques mois dans ma vie (Muutama kuukausi elämästäni), joka käsittää ajanjakson lokakuusta 2022 maaliskuuhun 2023. Houellebeck (foneettisesti Wellbeck) vastaa muistelmissaan viimeisimpiin syytöksiin islamofobiseen väkivaltaan yllyttämisestä sekä kertoo oman versionsa KIRAC-taideryhmän kanssa tehdystä pornografisesta elokuvasta.

Ensimmäinen kohu koskee konservatiiviselle Front Populaire -lehdelle annettua haastattelua, jossa hän muun muassa ennusti sisällissotaa ja ranskalaisten tekevän ”käänteisiä vuoden 2015 terrori-iskuja” moskeijoihin ja muslimeiden suosimiin kahviloihin niillä alueilla, joissa Ranska siirtyy islamistien hallintaan. Pariisin moskeija ja Ranskan moskeijaliitto haastoivat Houellebecqin oikeuteen väkivaltaan yllyttämisestä.

Houellebecq pahoitteli nopeasti ”typeriä” kommenttejaan, julkaisi La Figarossa korjatun version haastattelusta ja tapasi kahden kesken Pariisin moskeijan johtajan Chems-Eddine Hafizin. Muistelmissa Houellebecq selittää, että hän oli kyllä saanut haastattelun tarkistettavaksi, mutta sen 6-tuntisesta mitasta johtuen translitteraatio oli niin pitkä, että hän ei ollut jaksanut käydä sitä tarkkaan läpi. Lisäksi hän pehmentää lausuntojaan sanomalla, että rikollisuuteen liittyvät tekijät eivät ole uskonnollisia vaan yhteiskunnallisia ongelmia ja että sisällissota ei ole mahdollinen niin kauan kuin poliisi pitää tilanteen hallinnassa. Pariisin moskeija luopui jo kanteista, mutta Ranskan moskeijaliiton oikeusjuttu on edelleen vireillä.

Haastattelun tehneen Michel Onfreyn mukaan Houellebecq oli puolestaan lukenut haastattelun translitteraation niin tarkkaan, että hän oli itse lisännyt jälkikäteen ne kohdat, joista muslimiyhteistöt nostivat oikeusjutut. Tämä viittaisi siihen, että kyseessä olisi huolimattomuuden sijaan vilpittömyys. Houellebecq vietiin oikeuteen jo 2001, kun hän oli sanonut islamin olevan typerin uskonta koskaan. Tuolloin Houellebecq selitti lausuntojaan humalatilalla, mutta vältti tuomion.

Toinen skandaali koskee alankomaalaisen ”mockumentteja” tekevän taideryhmä Kiracin (Keeping It Real Art Critics) kanssa kuvattua pornografista materiaalia Pariisissa ja Amsterdamissa, jonka julkaisemisen Houellebecq on itse koittanut estää oikeusteitse. Houellebecq oli kirjoittanut taideryhmän kanssa sopimuksen, jossa Amsterdamissa kuvatusta materiaalista ei saanut näyttää Houellebecqin eikä hänen vaimonsa kasvoja ja sukupuolielimiä samassa kuvassa, mutta hän ei huomannut (ilmeisesti jälleen humalatilan) vuoksi, että sopimus antoi kuitenkin jälkikäteen oikeuden julkaista Pariisissa kuvatun materiaalin.