Merkelin viimeinen teko on varmistaa, ettei Saksa lähde Itävallan tielle

Merkelin kriitikot voisivat hyvin haluta Itävallan tielle, jossa ilmastopolitiikka yhdistyy oikeistolaiseen talouspolitiikkaan ja radikaalin antimerkeliläiseen turvapaikkapolitiikkaan.

Profiilikuva
Blogit Vallan mahotonta!
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Angela Merkel lopetti 2018 kristillisdemokraattien (CDU) puheenjohtajana, mutta jatkoi Saksan liittokanslerina. Päätös osoittautui puolueen ja koko Saksan kannalta virheeksi. Keskustaoikeiston kriisin mukaisesti siitä ovat hyötyneet radikaalioikeistolainen Alternative für Deutschland (AfD) ja vihreät.

Johtajaksi valittiin Annegret Kramp-Karrenbauer, joka ilmoitti maanantaina erostaan. Puolue on toistuvien osavaltiovaalien jälkeen kriisissä, jossa sen tulisi valita uusi puheenjohtaja ja seuraava kansleriehdokas syksyn 2021 vaaleihin.

Uuden johtajan ja mahdollisen kansleriehdokkaan on puolestaan erittäin vaikea mennä vaaleihin, jos Merkel jatkaa kanslerina loppuun asti. AKK ei koskaan päässyt Merkelin varjosta, eikä kyennyt tekemään pesäeroa Merkelin politiikkaan. Merkelin jäljiltä Saksalla ei ole linjaa ilmastonmuutokseen, maata vaivaavaan investointipulaan, eikä Euroopan tulevaisuuteen.

Uusi johtaja ja Merkelin jatkaminen kanslerina olisi outoa, freudilaisia termejä käyttäen kieltämistä ja pakkotoistoa. Seurauksena olisi käytännönsyillä perusteltua kaaosta. Saksa on addiktoitunut Merkeliin.

CDU:n tulee päättää ensimmäistä kertaa 2000-luvulla, mitä se haluaa.

Yhteistyö AfD:n kanssa tuskin tulee kysymykseen lähiaikoina. Sen jälkeen, kun CDU valitsi yhdessä AfD:n ja liberaalipuolue FDP:n kanssa Thüringenin osavaltion pääministeriksi Thomas Kemmerichin, CDU:n kannatus on pudonnut 10 prosenttiyksikköä.

Nykyisten gallupien valossa CDU:n ainoa vaihtoehto on tehdä yhteistyötä vihreiden kanssa. Merkelin kriitikot (kuten Friedrich Merz & Jens Spahn) voisivat hyvin haluta Itävallan tielle, jossa ilmastopolitiikka yhdistyisi oikeistolaiseen talouspolitiikkaan ja radikaaliin (antimerkeliläiseen) turvapaikkapolitiikkaan.

Kuten Itävallan pääministeri Sebastian Kurz sanoi, keskustaoikeiston ja vihreiden hallitus osoittaa, että on mahdollista suojella samaan aikaan rajoja ja ilmastoa. Jos uusi johtaja haluaisi mukaan vielä liberaalipuolue FDP:n, meno voisi olla vieläkin oikeistolaisempi ja Euroopan suhteen nuivempi.

Merkelin viimeinen teko onkin päättää, millä tavoin hän poistuu näyttämöltä. Arvaan, että Merkel jättää kanslerin tehtävät vielä ennen vaaleja, jos se mahdollistaa Itävallan tien välttämisen. Tämä voi johtaa ennenaikaisiin vaaleihin, sillä hallituskumppani SPD ei hyväksy kuin Merkelin kanslerina.

Oman seuraajansa valinta lienee joka tapauksessa Merkelin merkittävin reformi.

Ilmoita asiavirheestä