Merkelin vähemmistöhallitus olisi parasta, mitä Euroopan poliittiselle kulttuurille voi tapahtua

Valtapuolueiden on turha pelotella vaaleilla ja poliittisilla kriiseillä, sillä Saksa ja Eurooppa ovat jo nyt syvässä poliittisessa kriisissä.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Saksan sosiaalidemokraatit sanoivat eilen kyllä hallitusneuvotteluille Angela Merkelin kristillisdemokraattien kanssa. 

Äänestystulos 362-279 viestii, ettei hallitusneuvotteluista tule helpot.

Esimerkiksi SPD:n suurin piiri Nordrhein-Westfalenista vaatii hallitusohjelmaan nykyisen terveysvakuutusjärjestelmän lakkauttamista, perheenyhdistämisten mahdollistamista turvapaikanhakijoille ja tilapäisten työsopimusten vähentämistä. Merkelin olisi annettava näissä asioissa löysää SPD:lle, jotta suuri koalitio saisi hyväksynnän vielä SPD:n jäsenäänestyksessä.

Suuret muutokset EU-politiikan lisäksi sisäpolitiikassa voi olla vaikea nieltävä kristillisdemokraateille, sillä SPD oli vaalien suurin häviäjä. CDU:n varajohtaja Julia Klöckerin mukaan hallitusneuvotteluissa sovitaan yksityiskohdista, muttei enää avata esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa.

 

Saattakin olla parempi, ettei suurta koalitiota tule. 

Ensinnäkin Merkelin IV hallitus olisi riitainen paitsi keskenään, mutta myös molempien puolueiden sisäiset oppositiot olisivat näkyviä ja kuuluvia. Suuren koalition myötä Saksa jatkaisi Yhdysvaltain ja Iso-Britannian tiellä, jossa perinteiset valtapuolueet ovat hajoamispisteessä. 

Toiseksi Alternative für Deutschlandista tulisi suurin oppositiopuolue. AfD:n valta kasvaisi, sillä se saisi johdettavakseen tärkeän budjettivaliokunnan ja valita kaksi muuta puheenjohtajuutta esimerkiksi puolustus-, kulttuuri- tai sisäasiain valiokunnista. Puheenjohtajuuksien myötä AfD saisi paljon näkyvyyttä ja valtaa vaikuttaa poliittisten ongelmien käsittelyyn, freimaukseen ja aikatauluun. 

Kolmanneksi suuren koalition kannatus olisi ainoastaan 56 prosenttia. Näin heikolla mandaatilla on vaikea lähteä tekemään ”vallankumouksellisia” täyskäännöksiä Ranskan Emmanuel Macronin kanssa EU:n ja rahaliiton institutionaalisessa järjestyksessä. Lisäksi AfD, liberaalipuolue FDP ja vasemmistolainen Die Linke muodostaisivat kovaäänisen EU:n ja rahaliiton reformien vastaisen opposition, mikä nakertaisi suuren koalition toimintakykyä.

Neljänneksi juuri sinipunahallitusten vuosikymmeniä jatkunut valtakausi on synnyttänyt  populistiset ja äärioikeistolaiset EU- ja maahanmuuttovastaiset protestiliikkeet. Seurauksena on eurooppalaisen politiikan ”suomettuminen”, jossa konservatiivien ja demareiden sinipunahallituksiin tarvitaan entistä enemmän eripuraisia pienpuolueita, joilta puuttuu ideologinen liima. 

 

Vaikka suuri koalitio syntyisi, niiden aika alkaa olla ohi. SPD:n radikaalien ja nuorisojärjestön lisäksi tähän näkemykseen on yhtynyt esimerkiksi Handelsblatt Globalin päätoimittaja Andreas Kluth.

Kluthin mukaan alustavassa hallitusohjelmassa ei ole mitään Donald Trumpin kaltaista hulluutta ja vastuuttomuutta, mutta ei myöskään mitään rohkeaa, selkeää tai visionääristä. Merkel on koalitioillaan korvannut demokratian teknokratialla, jossa hallituskumppanit etsivät suljettujen ovien takana pienimmän yhteisen nimittäjän. Puolueet luovuttavat visionsa virkamiehille.

SPD:n johto pelotteli puolueväkeä, että suuren koalition kariutuminen veisi Saksan uusiin vaaleihin ja Euroopan uuteen poliittiseen kriisiin. On kuitenkin itsetuhoista ja epärehellistä uhkailla uusilla vaaleilla, sillä Merkel voisi pystyttää myös vähemmistöhallituksen.

EU-asioissa enemmistöt löytyisivät helposti SPD:n ja vihreiden kanssa, mutta sisäpoliittisissa asioissa Merkelin tulisi saada enemmistöt värikkäiden ja tulikivenkatkuisten debattien perusteella. Vanhat puolueet joutuisivat käymään poliittista debattia populististen ja äärioikeistopuolueiden kanssa parlamentissa, eikä vain vaalikampanjoiden aikana mediassa. Kun kynnys uusiin vaaleihin on jo nyt suuri, tuskin niihin vähemmistöhallituksenkaan myötä helposti lähdettäisiin.

 

Vähemmistöhallitus olisi suuri muutos Saksan poliittisessa kulttuurissa, jossa päätökset on tehty suljettujen ovien takana. Merkel ei ole uudistanut järjestelmää vaan hänen valtansa vakaus on perustunut Gerhard Schröderin työmarkkinareformeihin. 

Vähemmistöhallitus mahdollistaisikin myös Merkelille henkilökohtaisen exitin (Mexit) mahdollisesti jo kuluvan vaalikauden aikana. Merkel on sanonut, että hän haluaa poistua politiikan näyttämöltä arvokkaasti, mutta se ei ole enää mahdollista.

Valtapuolueiden on turha pelotella vaaleilla ja poliittisilla kriiseillä, sillä Saksa ja Eurooppa ovat jo nyt syvässä poliittisessa kriisissä.