Blogit

Tutkija Antti Ronkainen seuraa maailmantalouden murrosta.

Merkelin lähtölaskenta on alkanut

Blogit Vallan mahotonta! 8.2.2018 21:52
Antti Ronkainen
Kirjoittaja on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.

Yhdistyneen Saksan pisimmät hallitusneuvottelut ovat ohi. 

Angela Merkel koki ensimmäisen tappion syyskuun vaaleissa, toisen vieläkin dramaattisemman Jamaika-neuvotteluiden kariuduttua. Sanoessaan Jamaikalle Nein! liberaalipuolue FDP antoi SPD:lle valttikortin, jonka Martin Schulz pelasi taitavasti.

Uusien vaalien ja vähemmistöhallituksen pelossa Merkel joutui antamaan SPD:lle valtiovarainministerin, ulkoministerin ja työministerin salkut. Lisäksi koulutukseen, sosiaalimenoihin, puolustukseen, rakentamiseen, liikenneinfraan ja työntekijöille ystävälliseen työmarkkinareformeihin satsataan 45 miljardia euroa.

 

Euroopan suhteen Saksassa ei tapahdu suurta muutosta, eivätkä Suomen EMU-linjaukset tule paljoa paukkumaan. Sen sijaan kotimaan politiikan osalta Saksa on hetkellisesti luopumassa tiukasta budjettikurista, kun Saksan historiallisen suuret ylijäämät laitetaan haisemaan.

Merkelin ex-valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble ja FDP:n puheenjohtaja Christian Lindner miettivät varmasti samaa kuin Paavo Väyrynen vuoden 1987 hallitusneuvotteluiden jälkeen. 

 

Merkelin ainoa voitto lienee liittokanslerin salkun säilyttäminen. 

Merkelin haavoja ei kuitenkaan tulla nuolemaan vaan nylkemäänEurooppaan syntyy kovaääninen talousviisaiden kuoro, joka julistaa Saksan olevan Kreikan tiellä matkalla takaisin sairaspetiin. Taloustieteilijät laittavat viimeisen toivonsa Emmanuel Macroniin, joka koittaa ajaa läpi Gerhard Schröderin työmarkkinareformit ja nousta Saksan ohi Euroopan johtajaksi.

Merkelin perinnöksi jää vakauskulttuurin vaaliminen. Tämä tarkoittaa, ettei Merkeliä muisteta Saksan tai Euroopan uudistamisesta. Kuten Berliinin kirjeenvaihtaja Anna-Liina Kauhanen kirjoittaa, Saksa on edelleen digitalisaation kääpiö, se välttelee vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta eikä sillä ole näkemystä pakolaiskriisistä tai väestörakenteen muutoksesta.

Merkelin hallitukset etääntyivät kansalaisista ja loivat pohjan populismin ja äärioikeiston nousulle. Uudet sukupolvet ja uudet yhteiskunnalliset liikkeet tulevat repimään konservatiivi- ja demaripuolueet hajalle. Sama ilmiö on nähtävissä Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

 

Jos Saksan sosiaalidemokraatit sanovat suurelle koalitiolle kyllä, se tulee todennäköisesti olemaan viimeinen suuri koalitio pitkään aikaan.

Jo hallitusneuvotteluiden aikana CDU/CSU:n ja SPD:n yhteenlaskettu kannatus putosi alle 50 prosenttiin. Ainoa tapa, jolla SPD voi pyrki estämään kannatuksensa romahtamisen, on hyljätä suurten koalitioiden status quo ja pyrkiä muuttamaan Saksan linjaa, kiristää Merkeliltä vieläkin enemmän. 

Pettymys Merkeliin on konservatiivien piirissä niin suuri, että hänet tullaan vaihtamaan mahdollisesti jo kesken hallituskauden. Tämän mahdollistaa hallitusohjelma, jonka mukaan koalition jatkoa arvioidaan hallituskauden puolessa välissä.

Aika on ajanut suurten koalitioiden, vakauskulttuurin ja Merkelin ohi. 

Lisäys 9.2. klo 10.19: Merkelin tappio olisi tietenkin vieläkin kirvelevämpi, jos SDP:n jäsenäänestys sanoisi suurelle koalitiolle ei. SDP:n entinen johtaja Sigmar Gabriel toi eilen illalla esiin pettymyksensä Schulzin toimintaan hallitusneuvotteluissa. Schulz oli ilmeisesti luvannut Gabrielille, että SPD:n perinteen mukaisesti hän puolueen puheenjohtajana jättäytyisi hallituksen ulkopuolelle ja antaisi Gabrielin jatkaa ulkoministerinä. Sen sijaan Schulz ilmoitti eroavansa SPD:n johdosta ja ryhtyvänsä ulkoministeriksi, eikä Gabrielia valittu kabinettiin lainkaan. Historiallisen vaalitappion lisäksi Schulz on pyörtänyt niin paljon lupauksia liittyen yhteistyöhön Merkelin kanssa, että tyytymättömyys häneen voi olla demareiden piirissä laajempaakin.