Merkel haluaa saksalaisen komission johtoon, nouseeko EKP:n johtajaksi Erkki Liikanen vai Christine Lagarde?
Euroopan nykyinen sekaannus voi nostaa johtotehtäviin yllättäviäkin nimiä.
Ensi vuosi on Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta tärkeä.
Jos brexit tapahtuu aikataulussa, Iso-Britannia eroaa 29.3.2019. Toukokuussa on eurovaalit, jossa konservatiivit ja sosiaalidemokraatit ovat kärsimässä suuret tappiot.
Ensi vuonna vaihtuvat myös Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Eurooppa-neuvoston johtajat. Eilen tulikin mielenkiintoinen tieto, että Angela Merkel priorisoisi Saksalle mieluummin komission kuin EKP:n johtajuutta.
Merkel oli jo luvannut EKP:n johtajan paikan Bundesbankin Jens Weidmannille, mutta komission nykyisen johtaja Jean-Claude Junckerin diili Donald Trumpin kanssa EU-USA-kauppasuhteiden kehittämisestä käänsi Merkelin pään.
Merkel ajattelee, että kauppasotien maailmassa Saksa saa suuremman vaikutusvallan komission kuin EKP:n puikoissa. Saksalainen puheenjohtaja suojelee eittämättä varmimmin Saksan autoteollisuutta Trumpin raippatulleilta.
Lähteiden mukaan Merkelin suosikki pääkomissaariksi olisi Saksan talousministeri Peter Altmaier. Tähän asti huhuissa ovat pyörineet EU:n Brexit-neuvottelija Michel Barnier, Irlannin pääministeri Enda Kenny, Euroopan kansanpuolueen (EPP) europarlamenttiryhmän johtaja Manfred Weber ja Alexander Stubb.
Eurovaalien suurin ryhmä saa komission puheenjohtajuuden ja EPP todennäköisesti säilyy suurimpana ryhmänä. EPP:n puoluekokous järjestetään marraskuussa Helsingissä ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuka lopulta valitaan kärkiehdokkaaksi (Spitzenkandidat).
Weidmannin hylkääminen olisi myös euroalueen kannalta järkevää.
Euroalue on riippuvainen EKP:n poikkeuksellisista toimista vielä pitkään ja Weidmann on ollut näiden toimien näkyvin kriitikko. Weidmann voisi ajaa rahaliiton ongelmiin vaatiessaan poikkeuksellisten toimien nopeaa poistamista, kuten hän teki viimeksi tänään. Merkelin ei ole järkeä haaskata poliittista pääomaa Weidmanniin vain siksi, että EKP:tä ei ole koskaan johtanut saksalainen.
ECB's Weidmann: Major Trade War Could Be "Severely Detrimental" To Global Economy
— LiveSquawk (@LiveSquawk) August 23, 2018
German Economy Flourishing, Upswing Likely To Continue
German Expansion Unlikely To Maintain Pace Seen In 2017; Uncertainty On The Rise
Periaatteessa tämä voi parantaa Erkki Liikasen mahdollisuuksia keskuspankin johtoon. Hollanti sai jo eurotyöryhmän puheenjohtajuuden Tuomas Saarenheimon nenän edestä, minkä lisäksi Hollannin pääministeri Mark Rutte on kiinnostunut Eurooppa-neuvoston puheenjohtajuudesta.
EKP:n varajohtajaksi valittiin jo Espanjan valtiovarainministeri Luis de Guindos, jolloin johtaja tulee valita pohjoisesta. Liikanen olisikin helppo kompromissivalinta, joka jatkaisi nykyiset elvytystoimet aloittaneen Mario Draghin linjaa. Lisäksi edellinen suomalainen EKP:n johtokunnassa on ollut Sirkka Hämäläinen EKP:n ensimmäisessä johtokunnassa vuosina 1998-2003.
Toisaalta Ranska halunnee myös näkyvän paikan Brexitin jälkeisessä EU:ssa.
Tällöin Ranska voisi istuttaa EKP:n johtoon esimerkiksi Ranskan keskuspankin nykyisen johtaja François Villeroy de Galhaun, joka ei ole peitellyt halukkuuttaan. EKP:n johtokunnan nykyinen ranskalaisjäsen Benoît Cœuré on myös kiinnostunut, mutta säännöt saattavat estää hänen valintansa. Toisaalta sääntöjä on ennenkin venytetty.
Emmanuel Macron voisi yllättää istuttamalla EKP:n johtoon Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) nykyisen johtaja Christine Lagarden, joka on ilmaissut halunsa tulla Atlantin takaa takaisin Eurooppaan.
Lagarde, joka on IMF:n johdossa kritisoinut näkyvästi eurooppalaisia liian tiukasta linjasta Kreikan suhteen, olisi suuri imagovoitto Euroopalle.
Kyseessä ovat vasta huhut, mutta Saksan ja Ranskan tulee löytää uusi voimatasapaino tilanteessa, jossa brexit lyö vanhat liittolaissuhteet uusiksi. Brexitin lisäksi asetelmaa vaikeuttaa pohjoisen ja etelän, idän ja lännen sekä populististen ja vanhojen valtapuolueiden välinen epäluottamus.
Tämä sekaannus voi nostaa yllättäviäkin nimiä Euroopan johtopaikoille.