Markkinat pelkäävät Ranskan vaalitulosta, koska EKP antaa markkinoiden pelätä

Siitä lähtien kun Emmanuel Macron hajotti kansalliskokouksen eurovaalien jälkeen, Ranskan korot ovat olleet nousussa ja korkoero Saksaan (spread) on noussut korkeimmilleen sitten eurokriisin. Ranskan parlamentin alahuoneen eli kansalliskokouksen ennenaikaisten vaalien ensimmäinen kierros järjestetään huomenna sunnuntaina ja toinen kierros viikko sen jälkeen.

Gallupeissa laitaoikeistolaisen Rassemblement Nationalin (suora suomennos ”kansallinen kokoomus”) kannatus on noin 37 %, vasemmiston, demarien, kommunistien ja vihreiden muodostaman Nouveau Front populairen kannatus on 29 % ja keskiryhmien Ensemblen kannatus on jämähtänyt 21 prosenttiin. Ranskan erityisen kaksivaiheisen ”first past the post” -vaalitavan (jossa kansalliskokoukseen valitaan vaalipiirin eniten ääniä vaalien toisella kierroksella saanut ehdokas) vuoksi gallupeista on vaikea ennustaa tarkkoja paikkamääriä.

Mitä markkinat siis pelkäävät ja ennen kaikkea miksi ne pelkäävät?

Ranskan alijäämä on tällä hetkellä yli 5 prosenttia ja valtiovarainministeri Bruno Le Mairen parinkymmenen miljardin leikkauksista huolimatta Standard & Poors laski Ranskan luottoluokitusta. Lisäksi komissio uhkasi eurovaalien jälkeen Ranskaa liiallisen alijäämän menettelyllä, jos se ei pyri saamaan alijäämää alle EU:n velkasääntöjen salliman 3 prosentin. Molemmat kasvattavat huolia Ranskan velkakestävyydestä, mikä näkyy korkeampina korkoina.

Markkinat pelkäävätkin nyt kahta asiaa. Ensiksi, markkinat pelkäävät muutosta talouspolitiikassa, sillä sekä laitaoikeiston että yhdistyneen vasemmiston manifestit lisäisivät velkaantumista ja peruisivat Macronin uudistuksia. Brysselissä pelätään, että laitaoikeisto- tai vasemmistohallitus laittaisi Ranskan törmäyskurssille komission kanssa.

Toiseksi, Ranskassa on tällä hetkellä kolme toisiaan vihaavaa poliittista blokkia, jonka vuoksi Ranskaan voi olla mahdotonta muodostaa ylipäätään vakaata enemmistöhallitusta. Umpikujassa olisi vaikeaa viedä budjetteja tai lakialoitteita läpi ja kaaoksen pitkittyminen vaikuttaisi myös EU:n päätöksentekokykyyn.

Halutessaan Euroopan keskuspankki voisi poistaa markkinoiden epävarmuuden. EKP lopetti reilut 10 vuotta sitten eurokriisin, kun sen johtaja Mario Draghi lupasi EKP:n tekevän kaikkensa euron pelastamiseksi (”whatever it takes”). EKP:stä tuli euromaiden viimekätinen lainaaja, minkä turvin se voi päättää tilanteessa kuin tilanteessa euromaiden rahoitusoloista. EU-tuomioistuin on siunannut EKP:n muodonmuutoksen ja vahvistanut sen oikeuden puuttua markkinoiden ”epärationaaliseen” hinnoitteluun, jos se uhkaa finanssivakautta.

EKP:n nykyinen pääekonomisti Philip Lane on kuitenkin tyytynyt toteamaan, ettei Ranskan korkoihin tarvitse puuttua ja että jokaisen maan on noudatettava EU:n velkasääntöjä ja toimittava hyvässä yhteistyössä komission kanssa. Saksan valtiovarainministeri Christian Lindner heitti vettä myllyyn epäilemällä, että EKP:n interventiot Ranskan korkoihin voisivat olla laittomia, minkä vuoksi Saksa myös vastustaa niitä.

Taloustieteen professori Bill Mitchell on tuonut esiin, että niin interventiot kuin myös niiden tekemättä jättämiset ovat aktiivisia poliittisia päätöksiä. Tai kuten poliittisen talouden tutkija Jussi Ahokas on tiivistänyt, keskuspankkikapitalismissa EKP päättää eurokriisin syntymisestä ja päättymisestä. Talouslehdistön mukaan markkinat ovat huolissaan Ranskan alijäämistä, mutta täsmällisemmin sanottuna ne ovat huolissaan siitä, että EKP ei poliittisista syistä takaa Ranskan rahoitusasemaa. Markkinat siis pelkäävät Ranskan vaalitulosta, koska EKP antaa niiden pelätä.

EKP tuskin antaa Ranskan ennenaikaisten vaalien kärjistyä uudeksi eurokriisiksi, mutta epävarmuutta ylläpitämällä saadaan poliittisesti epämieluisat ja konsensuksesta poikkeavat hallitukset nopeasti ruotuun. Laitaoikeiston pääministeriehdokas Jordan Bardella on jo luvannut saattaa Ranskan alijäämän alle 3 prosenttiin. Tämä tarkoittaisi moninkertaisia leikkauksia Macronin ja Le Mairin jo ilmoittamiin verrattuna.

Bardella onkin myös ilmoittanut, että ryhtyy pääministeriksi ainoastaan, jos RN saa enemmistön kansalliskokouksessa. Marine Le Pen todennäköisesti toivookin, että enemmistö jää vielä saavuttamatta ja Ranska ajautuu kaaokseen, josta voi syyttää Macronia koko loppukautensa ajan.

Tämä antaisi paremmat mahdollisuudet presidentin vaalien voittoon vuonna 2027.