Macron on menettänyt enemmistön parlamentissa, jonka suurimmat ryhmät vihaavat toisiaan
Ranskan eilisissä kansalliskokousvaaleissa valta siirtyi keskeisesti Ranskan parlamentille. Emmanuel Macronilla ei ole enää laajaa tukea parlamentissa, kuten Italian Draghilla, eikä vakaata hallituspohjaa, kuten Saksan Scholzilla.
Macronin takana olevat puolueet (Ensemble) saivat 246 paikkaa, mutta menettivät parlamentin enemmistön, johon vaaditaan 289 paikkaa. Puolueiden paikkamäärä laski yli sadalla viime vaaleista.
Jean-Luc Mélenchonin johtaman vasemmiston, vihreiden, kommunistien ja sosialistien vaaliliiton (Nupes) paikkamäärä yli tuplaantui 146 paikkaan, mutta tulos jäi kauas parhaista gallupeista, jotka povasivat jopa yli 200 paikkaa. Nupesista tulee suurin oppositioryhmä, mutta tulos on silti pettymys.
Vaalien jytkyn tarjoili Marine Le Pen, jonka laitaoikeistolainen Rassemblement national (RN) löi gallupit komeasti: puolueen paikkamäärä yli kymmenkertaistuu nykyisestä kahdeksasta paikasta 89 paikkaan. RN nousi kansalliskokouksen suurimmaksi oikeistopuolueeksi keskustaoikeiston ohi.
Keskeinen syy Le Penin jytkylle on, ettei Ranskassa ole enää laitaoikeiston vastaista rintamaa.
Ensemble ja Nupes eivät tehneet taktista yhteistyötä ja vain murto-osa ehdokkaista kehoitti äänestämään laitaoikeistoa vastaan niissä vaalipiireissä, joissa Ensemble tai Nupes olivat RN:n ehdokasta vastaan. Ensemble ja Nupes näkivät toisensa pahimpina vihollisinaan ja pyrkivät siten maksimoimaan oman paikkamäärän toistensa kustannuksella. Strategia epäonnistui valtaisasti: RN voitti 57% vaalipiireistä Ensembleä vastaan ja 56% Nupesia vastaan.
Vaalien keskeinen tulos on, että parlamentin valta on keskeisesti kasvanut. Ensimmäisellä kaudella Macronilla oli tukeva enemmistö, jonka seurauksena kansalliskokous yleensä hyväksyi hänen esityksensä, jolloin Macron pystyi vapaasti visioimaan sisä- ja ulkopolitiikkaa.
Macron pystyi ensimmäisellä kaudellaan olemaan eräänlaisen ”äärikeskustalaisen” varjon alla, mutta toisella kaudella hänen on selkeämmin päätettävä, ollako oikeistolainen vai vasemmistolainen. Nupesin kanssa Macron saisi 388 paikkaa, keskustaoikeiston kanssa 310.
Vaikka keskustaoikeisto on Macronille luonnollisempi valinta, keskustaoikeiston putoaminen laitaoikeiston taakse nostaa puolueessa esiin strategiset kysymykset puolueen tulevaisuudesta. Hallitseminen voi olla vaikeaa identiteettikriisissä olevan keskustaoikeiston kanssa, jossa ei tiedetä vielä tarkkaan, ollako Macronin tukija vai oppositio.
Jos Macron haluaisi jatkaa äärikeskustalaisuuttaan, hän voisi osassa aloitteista hakea tukea myös Nupesiin kuuluvilta vihreiltä (EEVL) ja sosiaalidemokraateilta (PS), jotka ovat lähempänä poliittista keskustaa. Macronia kiinnostanee myös historiallisen vasemmiston liiton ja kansalliskokouksen suurimman oppositioryhmän hajottaminen heti alkuunsa.
Yhtä kaikki, Macronin henkilökohtaiseen valtaan perustuva jupiterismin aika on ohi. Hieman ristiriitaisesti Macron on kasvattanut parlamentin valtaa viidennessä tasavallassa, joka on vahvasti presidenttivetoinen järjestelmä.
Macron ei myöskään ole koskaan ollut kansanedustaja, eikä tunne parlamentin käytäntöjä. Eikä ole liian hänen uusi pääministerinsä Élisabeth Borne, joka on sosialistitaustainen byrokraatti.
Lisäksi parlamentin suurimmat ryhmät Ensemble, Nupes ja RN vihaavat kaikki toisiaan. Kansalliskokousvaalien tulos oli selkeästi osoitettu Macronia vastaan, mutta vielä on liian aikaista sanoa, minkä puolesta. Macron joutuukin keskittymään toisella kaudella enemmän sisäpolitiikkaan, sillä tiedossa on runsaasti lehmänkauppoja ja iltalypsyjä.