Loppuiko Kreikan populismi Alexis Tsiprasiin?
Kreikka on Euroopan viimeinen kaksipuoluejärjestelmä.
Kreikka on Euroopan viimeisiä kaksipuoluejärjestelmiä.
Vaalit voittaneen Uuden demokratian ja toiseksi jääneen Syrizan kannatus on yhteensä yli 70 prosenttia. Tämä on häkellyttävää ottaen huomioon, että Kreikka on juuri käynyt läpi 1930-luvun lamaa syvemmän talouskriisin.
Valtapuolueita suojaa dynastinen vaalitapa, jossa suurin puolue saa ylimääräiset 50 (!) kansanedustajaa. Eiliset vaalit voittanut Kyriakos Mitsotakis saa muodostaa hallituksensa siis yksin.
Tulos oli kuitenkin väistyvälle pääministeri Alexis Tsiprasille erinomainen. Syrizan kannatus laski vain 5 prosenttiyksikköä, mikä on pieni ihme huomioiden Tsiprasin käännettyä takkinsa lähes kaikkien vaalilupaustensa suhteen. Tsipras haki troikalta tukipaketin, vaikka oli itse järjestänyt kansanäänestyksen sen kumoamisesta. Hän runnoi paketin parlamentissa läpi valtaan nousevan Uuden demokratian tuella ja erotti puolueesta vastaan äänestäneet kansanedustajat.
Kreikan tukipakettien myötä Kreikka on sitoutunut tekemään ylijäämäisiä budjetteja seuraavat 40 vuotta (!!) vuoteen 2059 asti, jolloin sen pitäisi olla maksanut tukipakettivelkansa pois. Siihen asti myös velkojat syynäävät Kreikan tekemisiä (enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä), joten Kreikassa vaalit tulevat olemaan vielä pitkään varsin suhteellinen asia.
Eiliset vaalit osoittavat, että Tsipras on nostanut kaikesta huolimatta Syrizan maan toiseksi suureksi puolueeksi sosiaalidemokraattien romahdettua. Tsipras on kävelevä poliittinen oxymoroni, jonka poliittinen perintö on ideologinen tyhjyys ja kameleonttisuus, kuten alla olevassa viestiketjussa summataan:
1/ Tsipras’s era in Greece, an obituary: political scientists in the future will be studying the Syriza phenomenon as one of the rare cases of an “empty signifier” party. Contrary to common misunderstandings, Tsipras isn’t partisan. In fact, ideological emptiness is his key trait
— Nikos Chrysoloras (@nchrysoloras) July 7, 2019
Toinen merkittävä tulos eilisissä vaaleissa oli, että Kultainen aamunkoitto putosi Kreikan parlamentista. Neonatsipuolue nousi parlamenttiin 2012, mutta sen kannatus ei vaaleissa noussut koskaan 7 prosenttia korkeammalle.
Kolmas mielenkiintoinen tulos on, että Tsiprasin valtiovarainministerinä toiminut Yanis Varoufakis nousi parlamenttiin omalla pan-eurooppalaisella Mera25-liikkeellään. Varoufakisin mukaan Mera25 tulee olemaan Kreikan todellinen talouskurin ja velkaorjuuden vastainen oppositio. Tsiprasin ja Varoufakisin taistelu Kreikan oppositiojohtajan asemasta tuleekin olemaan kutkuttavaa seurattavaa.
Loppuiko Kreikan populismi siis Alexis Tsiprasiin?
Tähän vaikuttaa oleellisesti, säilytetäänkö maan dynastinen vaalitapa.
Jos winner takes it all -vaalijärjestelmästä luovutaan, yhteiskunnallinen protesti kumpuaa poliittisen polarisaation, identiteettipolitiikan ja riitelevien koalitiohallitusten muodossa. Jos dynastiat säilytetään, seuraava protesti voi kummuta jommankumman valtapuolueen sisältä. Yhdysvalloissa se on esimerkiksi ollut Donald Trump ja Iso-Britanniassa Boris Johnson.
Vai nouseeko Tsipras kuitenkin valtaan taas neljän vuoden kuluttua?